Metsämielellä. Metsässä kulkiessa huoletkin voivat hälventyä.
Kaukana kavala maailma - metsä rentoutustestissä
Mene metsään ilman aikatauluja.
Luiskahdus, mätkähdys, älähdys. Liukas polku antaa Metsämieli-testausretkelle vauhdikkaan lähdön.
Puhdistan enimmät ravat kämmenistä ja housun takamuksista ja kuuntelen oloani: jäsenet toimivat, mutta alaselkä sai kunnon tällin.
Käännynkö takaisin ja leiriydyn kotisohvalle? Ei missään nimessä. Meteorologi lupaili tästä päivästä viikon parasta, joten tilaisuus on käytettävä hyväksi.
Keikaroiva termistö ärsyttää
Luettuani Sirpa Arvosen Metsämieli-kirjan olen päättänyt tehdä pienen kenttäkokeen. En tyrmää suoralta kädeltä markkinoilla vellovia rentoutus- ja stressinhallintamenetelmiä, mutta alan keikaroiva termistö aiheuttaa minulle silti usein näppylöitä.
Kouriintuntuvaa käytännöllisyyttä peliin, kiitos!
Ärsyynnyin välillä Arvosenkin kirjaa lukiessani, mutta metsä harjoitusympäristönä alkoi viehättää. Harjoituksia kirjassa on runsaasti. Kukin voi valita, haluaako kulkea metsässä viisi minuuttia vai vaikka koko päivän ja kaipaako esimerkiksi lohtua vai virkistymistä.
Valitsen teemakseni havaitsemisen ja rauhoittumisen. Päätän tutkailla sammalia, nuuskia tuoksuja ja kuunnella metsän ääniä kaikessa rauhassa. Kellon panen taskuun.
Ihan hyödytöntä kuljeskelua
Kerään polun varrelta kourallisen mustikoita ja häivytän mielestäni äänen, joka huomauttaa, että olisi se marjasanko nyt sentään pitänyt olla mukana. Verkkainen askellus saa toisen äänen huomauttamaan, että ei tällä tahdilla saa kokoon kymmentä tuhatta askelta.
Nyt ei ole tarkoitus kerätä pakastinta täyteen marjoja eikä tavoitella askelennätyksiä.
Kun kulkee rauhassa, ehtii nähdä, kuulla, maistella ja haistella. Ehtii kokeilla, miten höyhenen pehmeältä pieni sammaleen haituva tuntuu poskea vasten. Huolet ja stressin aiheet ovat mukana, mutta ystävällisesti jossain taka-alalla.
Kahvilla kannon nokassa
Kirja ei tosin tainnut mainita mitään ruokatauosta, mutta otin silti mukaan pienet eväät ja kahvia.
Kahvin tuoksu sekoittuu mukavasti kostean metsän tuoksuihin. Istun tovin kaikessa rauhassa kahvimukeineni ja mietin laiskasti, kuinka kauan olen mahtanut kuljeskella metsässä. Puoli tuntia, tunnin? En tiedä.
Aika kulkee omia kulkujaan, eikä se haittaa. Juuri nyt ei tarvitse olla missään muualla eikä kiirehtiä mihinkään. Kavala maailma on kaukana.
Kun pääsen kotipihaan, katson kelloa ja huomaan hämmästyksekseni olleeni metsässä reilun kaksi tuntia.
Metsä rauhoittaa, kun sen antaa niin tehdä: se vaatii hivenen ajatuksellista vaivannäköä ja säähän sopivat varusteet. Ei sen enempää. Tosin eväätkään eivät ole haitaksi.
Jaa tämä artikkeli: