Kuva: Sirpa Päivinen
Kauneuden ja mielen hoitaja
Valkoisessa ovessa Sepänkadulla lukee Laura’s Beauty Sea. Ulkona vihmoo marraskuinen vesisade, mutta sisällä tunnelma on lämmin. Kosmetologi Laura Finér tuo heti käteen höyryävän teekupin.
25-vuotias Finér on pyörittänyt omaa kauneushoitolaa kohta kaksi ja puoli vuotta. Aloittelevalle yrittäjälle ajat ovat haastavat.
– Tällä alalla pitäisi saada kaksisataa vakioasiakasta parin ensimmäisen vuoden aikana, jotta toiminta olisi kannattavaa. Siihen en ole päässyt, hän sanoo.
Virallisesti Finérin hoitola toimii hänen vanhempiensa pienen perheyrityksen alla. Käytännössä hän toimii yksinyrittäjänä, kuten yli 150 000 muuta suomalaista.
– Oli helpompaa perustaa hoitola perheyrityksen tuella kuin toiminimellä. Olen saanut apua esimerkiksi rahoituksessa ja kirjanpidossa.
Kauneudenhoitoala oli Laura Finérille kokeilu, joka vei mukanaan. Lukion jälkeen hän haeskeli hetken suuntaa, ennen kuin päätyi hakemaan kosmetologikouluun.
– Heti opintojen alkuvaiheessa ala alkoi tuntua omalta ja innostuin, hän kertoo.
Kaksivuotisen koulutuksen päätyttyä Finér oli jonkin aikaa työntekijänä kauneushoitolassa. Läheisten kannustus sai hänet perustamaan oman hoitolan.
– Vastavalmistuneelle askel oli iso. Vanhempani ovat kokeneina yrittäjinä neuvoneet minua paljon.
Yrittäjäperheen kasvatti on nähnyt, millaista yrittäjän arki on. Finér tekee arkipäivien lisäksi töitä sovittaessa myös lauantaisin. Omasta jaksamisestaan hän huolehtii läheistensä seurassa ja liikuntaharrastuksissa.
– On tärkeää tyhjentää pää työasioista. Työminä ja vapaa-ajan minä on hyvä pitää erillään.
Haastavinta Finérille on ollut saada satunnaiset kävijät sitoutumaan vakioasiakkaiksi. Hän arvelee, että yleisesti heikossa taloustilanteessa moni karsii siitä, mikä tuntuu tarpeettomalta ylellisyydeltä – vaikkapa jalkahoidosta.
Pitkäaikaisia asiakassuhteita syntyy vähemmän kuin ennen. Toisaalta varsinkin moni iäkkäämpi asiakas käy mieluiten tutulla kosmetologilla ja haluaa maksaa ammattitaidosta.
– Ei voi olettaa, että asiakkailla olisi varaa käydä joka kuukausi hoidoissa. Hetki kauneushoitolassa muutaman kerran vuodessa voi kuitenkin maksaa itsensä takaisin mielenvirkeytenä. Useimmat hakevatkin hoidoista henkistä hyvinvointia.
Säännöllinen asiakassuhde voi Finérin mukaan olla molemmin puolin antoisa. Kasvohoidon, hieronnan tai jalkahoidon aikana jutellaan kuulumiset ja maailman tapahtumat.
– En välttämättä kaipaa työkavereita. Vakioasiakkaista tulee melkein kuin ystäviä, joiden käyntiä odottaa.
Tulevaisuus näyttää Finérin silmissä epävarmalta, ellei asiakkaita löydy lisää.
– Todennäköisesti joudun rajaamaan hoitolani aukiolon muutamaan päivään viikossa ja etsimään rinnalle osa-aikatyön. Myöhemmin täytyy ehkä siirtyä kokonaan muihin töihin.
Finér uskoo, että pienyrittäjien asemaa helpottaisi se, että arvonlisäverovelvollisuuden rajaa nostettaisiin nykyisestä 8 500 eurosta.
– Varsinkin yksinyrittäjälle muutos olisi merkittävä, sillä tulot jäävät usein pieniksi.
Vaikka omasta hoitolasta luopuminen harmittaisi, Finér näkee myös hyvät puolet. Lyhytkin aika yrittäjänä on opettanut paljon.
– Olen tehnyt parhaani ja haluan pysyä tällä alalla.
P.S. Asun kerrostalossa Järvenpäässä.
Nautin luonnon mystiikasta ja ilmiöistä.
Ihmettelen nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa vanhenemisen pelkoa.
Anu Heikkinen
Jaa tämä artikkeli: