Kauniita tuokioita hoivakodeissa
Yhteinen hetki. 96-vuotias Liisi Lauko ja riparilainen Janika Desyat­nyk kohtasivat. Rippikoululaiset vierailivat Laukon kauniissa huoneessa Attendo Laaksolahden ryhmäkoti Niityssä.

Yhteinen hetki. 96-vuotias Liisi Lauko ja riparilainen Janika Desyat­nyk kohtasivat. Rippikoululaiset vierailivat Laukon kauniissa huoneessa Attendo Laaksolahden ryhmäkoti Niityssä.

Kauniita tuokioita hoivakodeissa

Espoolaiset rippikoululaiset tutustuvat tänä kesänä ikäihmisten arkeen.

Liisi Laukon huoneesta tulee Petteri Airolalle mieleen linna. Myös Janika Desyatnyk huokailee ihastuksesta.
”Teillä on valtavan hyvä sisustusmaku”, Desyatnyk kehuu.
96-vuotias Lauko hymyilee aurinkoisesti ja myöntää pitäneensä aina kauneudesta ympärillään. Laukon huoneen Attendo Laaksolahden ryhmäkoti Niityssä sisusti hänen tyttärensä Laukon oman kodin kalusteilla.
”Liisi muutti Turusta tänne, tytärtään lähelle, joulun pyhinä vuonna 2011”, hoivakodin johtaja Kaisa Pyrhönen muistelee.
”Kaikki on täällä mukavasti. Henkilökuntakin on niin ystävällistä”, Lauko sanoo.

14-vuotiaat Airola ja Desyatnyk ovat päässeet kurkistamaan Laukon omaan huoneeseen, hänen yksityiseen kotiinsa.
Muut Tuomiokirkkoseurakunnan 21-henkisen päivärippikoulun jäsenet ovat jakautuneet neljässä pienryhmässä hoivakodin eri osastoille kahvittelemaan ja seurustelemaan asukkaiden kanssa.
Meneillään on yksi yhdestätoista tänä kesänä tehtävästä, Korsi-projektiin kuuluvasta vierailusta. Viime kesänä tehdyn ensimmäisen vierailun palaute oli kaikin puolin niin myönteistä, että toimintaa haluttiin tänä kesänä laajentaa.
”Kokeilun ajatuksena on tuoda iloa vanhuksille ja järjestää luontevia sukupolvien välisiä kohtaamisia”, johtava sairaalapappi Ritva Särkkä tiivistää.

Vierailu on käytännön diakoniaa, joka tukee samalla nuorten pohdiskelua esimerkiksi yksinäisyydestä ja sen helpottamisesta. Vierailun jälkeen rippikoulussa jatkuva keskustelu jalostuu parhaimmillaan syrjäytymisen ja kiusaamisen ehkäisemiseksi nuorten omassakin ympäristössä.
Jo viime kesän yhden vierailun jälkeen huomattiin, että kohtaaminen auttoi nuoria ymmärtämään ja arvostamaan iäkkäitä ihmisiä.

Omat isovanhemmat ovat sekä Petteri Airolalle että Janika Desyatnykille läheisiä. Airola kertoo käyneensä vastikään tapaamassa myös 98-vuotiasta isoäidin äitiään hoivakodissa Jyväskylässä.
”Äidin vanhempien, mummin ja vaarin kanssa olin pari vuotta sitten vaellusretkellä Itävallassa. Toinenkin mummini on vielä hyvässä kunnossa, pyöräilee päivittäin”, Airola kertoo.
Desyatnyk juttelee paljon etenkin yksin asuvan mumminsa kanssa.
”Molemmat mummit muistelevat paljon vanhoja aikoja.”
Liisi Laukon kanssa nuoret puhuvat muun muassa rippikoulusta.
”Minä kävin rippikoulun Lahdessa vuonna 1936”, Lauko kertoo.
”Silloin ei ollut mitään rippileirejä, vain ankaraa opetusta. Hyvin tuima pappi meitä kuulusteli. Ulkoa piti osata monta asiaa.”
Airola vakuuttaa, että ulkoa opeteltavaa on edelleen, mutta myöntää että rippikoulu taitaa olla nykyään mukavampaa ja vapaampaa.

Nuoret ovat ennenkin kuulleet, että takavuosina ei ennen ripille pääsyä saanut käydä tansseissa, mutta Desyatnykille on uutta, että sitä ennen ei edes hiusten kihartaminen ollut sopivaa.
”Sitä en osaa sanoa oliko tapa yleinen, mutta ainakaan minun äitini ei antanut kihartaa ennen ensimmäistä ehtoollista”, Lauko sanoo.

Rippikouluvierailuilla hoivakoteihin Espoon seurakunnat houkuttelevat nuoria ryhtymään ystäviksi vanhuksille. Vapaaehtoistoiminnan jarruina omalla kohdallaan Airola ja Desyatnyk pitävät lähinnä ajan riittävyyttä koulun ja harrastusten lisäksi.
”Asun tässä lähellä, pääsisin kyllä vaikka pyöräilemällä vanhusten tarinoita kuuntelemaan”, Airola tuumii.
Liisi Lauko on onnellisessa asemassa, sillä hän saa seuraa lähes päivittäin. Lähellä asuva tytär tuo useimmiten mukanaan myös nelitassuisen ystävän. Lauko ottaa esiin valokuvakirjan ja näyttää nuorille kuvia pienestä Yorkshiren terrieristä.
”Sen nimi on Kevin Costner. Se on saanut nimensä kuuluisan Hollywood-näyttelijän mukaan! Kutsumme sitä lyhyesti vain etunimellä Kevin. Sillä on rusetti päässä, vaikka se on poikakoira.”

Samalla tulee puhe muistakin koirista, joita Laukolla on pitkän elämänsä varrella ollut. Hänen sänkynsä päällä pötköttelevä lelukoira Murre tuntuu kuuntelevan juttelua.
Kaisa Pyrhönen kertoo, että hoivakodissa käy asukkaiden omaisten koirien lisäksi myös muita eläinvieraita.
”Monet asukkaat pitävät tavattomasti eläimistä, eikä vaikeita allergioita selvityksemme mukaan ole. Meitä on käynyt tervehtimässä jopa Morrison-niminen alpakka. Seuraavaksi järjestelen koulutettujen ystäväkoirien, suurten Bernin paimenkoirien käyntiä.”

Pienetkin asukkaiden arkea värittävät tapahtumat ovat Pyrhösen mukaan todella tärkeitä.
”Tätä rippikoululaisten vierailua on odotettu kovasti. Meillä on käynyt lapsiryhmiä, mutta nuoria ei vielä aiemmin.”
Vierailu päättyy rippikoululaisten yhdessä ohjaajiensa kanssa valmistelemaan hartaushetkeen. Valtaosa 15-paikkaisen ryhmäkoti Niityn asukkaista on tullut huoneistaan yhteistilaan.
Virsikirjat ovat esillä, mutta monet muistavat tutut sanat ulkoa. Suvivirsi soi useiden sukupolvien äänillä upeasti.

Jaa tämä artikkeli: