Kaupallisen maailman teemat valuvat kirkkoon
Odottelin vuoroani lääkäriin ja luin ikivanhaa naistenlehteä, jossa kirjoitettiin hiljaisuudesta, pysähtymisestä, mindfulnessista, downshiftaamisesta, itsensä kohtaamisesta ahdistavan arjen keskellä.
Olipas tuttua tekstiä, eikös Kirkko ja kaupungissa 12.6. kerrottu asiasta aukeaman verran otsikolla Jumala, riitänkö minä? Näinkö nuo kaupallisen maailman teemat ja juttujen rakenne valuvat kirkkoon, ei kai sitä osata välttää?
Ensin kerrotaan, että olet ahdistunut ja avuton, ja lopuksi tarjotaan ratkaisuja ja tuotesijoittelua. Mene sinne ja sinne pysähtymään, osta tämä kirja ja rukoile niin ja näin. Ja ongelmat ja ahdistus ovat tietysti yksilön kyvyttömyyttä, ei yhteisön.
Oikein kaivoin Kirkko ja kaupungin kyseisen numeron koiran vesikupin alta ja luin artikkelin uudelleen. Olipa hengästyttävää ja vaikeaselkoista. Ei elämä ole helppoa, ja miksi sen pitäisikään olla. Sallittakoon retriitit, terapiat ja rukousohjeet niille, joille nämä tuovat helpotusta kokemaansa minuuden ja rukouksen hukkaamiseen ja joilla on niihin varaa.
Ei-teologi-lukijana koen nuo kuitenkin vieraaksi, enkä ollenkaan usko olevani riittämätön. Pyrin tekemään tekoja puheen sijaan ja nojaan äidin opettamaan hiljaiseen ja yksinkertaiseen rukoukseen.
Merja Saarikoski
Jaa tämä artikkeli: