Kauppojen sunnuntain aukioloajoista
Kun kirjoitin kauppojen sunnuntain aukioloajoista (K&k 3.12.), lähestyin aihetta perhepoliittisista, energiataloudellisista ja eettisistä arvoista käsin.
Tällä hetkellä monet perheet ponnistelevat ylivoimaisen velka- ja työtaakan alla, eikä sen toivoisi heijastuvan lasten elämään ja turvallisuudentunteeseen.
Kun perheiden elämä on käytännössä ajettu siihen, että yksi työ ei riitä kuittaamaan kuukauden velkataakkaa, perheet elävät tilanteessa, jossa lapsi lähtee evästämättä kouluun, tulee päivällä tyhjään kotiin ja tapaa vanhempansa kymppiuutisten mainoskatkolla.
Pasi Eskelinen (K&k 10.12.) viittasi siihen, että monet muutkin kuin myyjät ovat pyhänseutuna töissä. Niin ovatkin: yhteiskunnalle välttämättömät toimijat. Kuka sanoo, että kyypparit, myyjät ja maksulliset naiset, jotka Eskelinen nosti esiin, ovat yhteiskunnalle välttämättömiä sunnuntaityöntekijöitä? Pistäisin kädet kyynärpäitä myöten ristiin, jos anniskelukapakat sulkisivat ovensa sunnuntaiksi, koska surkeampaa ei ole kuin se, että perheenhuoltaja istuu sunnuntaitaan tunkkaisen huuruisessa lähiökapakassa ja hakkaa rahavähänsä kaljanlorotukseen ja soittoämyriin.
Paljonko tästä kapakoiden sulkemisesta öiseen aikaan ja sunnuntaisin koituisi yhteiskunnalle säästöä? Silloin myös näitä yhteiskunnalle välttämättömiä toimijoita, kuormitettua sairaanhoitohenkilöstöä, poliiseja, pelastuslaitosta, kuljetuskapasiteettia ja niin edelleen, tarvittaisiin huomattavasti vähemmän sunnuntai- ja yötyössä.
Onko väärin, kuten Pasi Eskelinen minulta tivaa, pitää pyhää arkena? Ihminen on rukouksessa Jumalansa kanssa kahden. Jos hän pyhäkseen katsomanaan arkena uhraa vilpittömän hetken hyville ja rakastaville ajatuksille lähimmäisistään, toivoo ja toteuttaa hyvää tarkoitusta, niin voiko se olla väärin? Kuitenkin elätän toivoa, että jokaisella lapsella olisi aamuisin äiti puurolautasta puhaltamassa, ja iltaisin lasta uneen peittelemässä.
Jaa tämä artikkeli: