Kaupungin rakentaja
Vastalakitettujen stressatessa jatko-opintopääsykokeista Iiro Kinturi valmistuu talonrakentajaksi. Näin tulee todeksi lapsuudenunelma, joka syntyi suvun hirsimökillä, kun sukulaismiehet sitä yhdessä leppoisasti joka kesä remontoivat.
Helsingissä rakennetaan nyt koko ajan, ja työpaikkoja olisi Kinturille tarjolla useitakin.
– Työharjoittelussa luodaan työsuhteita. Jos haluaa jatkaa töitä heti koulun jälkeen, se onnistuu, Suutarilassa asuva Kinturi selittää.
Talonrakentajan tutkinto tarjoaa hänen mielestään loistavat työllistymismahdollisuudet kelle tahansa, joka tulee toimeen toisten kanssa ja viihtyy fyysisissä töissä.
– Vaikka urakoitsijat käyttävätkin halvempaa ulkomaalaista työvoimaa paljon, rakennusfirmat tarvitsevat koko ajan koulutettuja suomalaisia, jotka osaavat tehdä mitä tahansa hommia.
Noin puolet talonrakentajan opinnoista suoritetaan nykyään työharjoitteluna. Iiro Kinturikin ehti kouluajalla ahkeroida kolmella rakennustyömaalla ja olla mukana pystyttämässä muun muassa uutta senioritaloa Malmille.
– Ensin työharjoittelu oli siivoamista ja roudaamista, mutta kun sai kokemusta, pääsi tekemään melkein kaikkea. Tein esimerkiksi kaikenlaisia viimeisiä korjauksia senioritaloon, johon osa asukkaista oli jo muuttanut.
– Työntekijät olivat työmailla aina tosi mukavia. Vastaavilla mestareilla oli joskus huono päivä, ja silloin heistä kannatti pysyä kaukana, Kinturi muistelee.
Ammattikoulujen tunnettu ongelma on, että suuri osa oppilaista lopettaa sen kesken. Työharjoittelupainotteisuudella on pyritty motivoimaan tekemällä oppivia pysymään opinnoissa kiinni. Iiro Kinturi pelkää kuitenkin, että kun koulussa ei käydä pitkiin aikoihin eivätkä nuoret pääse näkemään toisiaan, moni heittää hanskat työmaalle. Kaverit ovat vielä niin tärkeitä.
Koulunpenkillä viihtymistä voi toisaalta osaltaan häiritä sekin, että työmaalla asiat tehdäänkin usein ihan eri tavalla kuin koulussa.
– Ei koulutus turhaa ole, kyllä siellä oppii perusteet. Mutta opetusta pitäisi nykyaikaistaa etenkin teknologian osalta.
Nykyaikaistumisen kokivat ammattikoulutuksessa myös Kinturin idylliset lapsuuden haaveet.
– Omalla mökillä sai nähdä oman kätensä jäljen joka päivä eikä tullut sanomista, jos meni pieleen. Huomasin, että nämä ovat minulle tärkeitä asioita, joista en pääse nauttimaan, kun rakennan jollekin toiselle.
Siksipä Iiro Kinturi on sanonut rakennusfirmojen työtarjouksille toistaiseksi ei. Valmistujaiskahvikestien jälkeen hän ottaa vastaan työpaikan perheyrityksessä, kahvilaketjussa. Hän miettii rauhassa, mitä haluaa tehdä.
– Rakennusalan koulutuksesta ei ole haittaa millään alalla. Äskettäin rakensin väliseinän yhteen perheeni kahviloista.
P.S. En ole koskaan halunnut sellaiseen työhön, jossa pitäisi istua kahdeksan tuntia tietokoneen ääressä. Tykkään liikkua, tehdä käsilläni ja olla ulkohommissa, vaikka talvipakkasella se voi kyllä olla vähemmän mukavaa.
Toivon, etten enää joudu istumaan koulun penkille. En jaksaisi. Haluaisin vain tehdä töitä.
Ihmettelen, miksei talonrakentajakoulutukseen sisältynyt yrittäjyysasioita. En muista myöskään, että kosteusvaurioitten torjunnasta rakennusvaiheessa olisi puhuttu mitään.
Natalia Kisnanen
Tänä vuonna ammattiin valmistuu lähes 70 000 toisen asteen opiskelijaa.
Jaa tämä artikkeli: