Kirjasto 10. Margot Knipen suosikkipaikka on musiikkikirjasto, jossa aika vierähtää kirjoja selaillen ja musiikkia kuunnellen.
Kaupunki toisin silmin
Helsinkiin muuttaneet ulkomaalaiset kertovat omista lempipaikoistaan.
Teksti Petra Raivonen
Kuvat Sirpa Päivinen
Turistioppaiden nähtävyydet antavat vierailijalle tarkoin valitun kuvan Helsingistä. Mutta millaisena kaupunki avautuu ulkomaalaiselle, jolla on ollut aikaa tutustua paikallisiin tapoihin sekä pitkään ja kylmään talveen?
– Mina olen americalainen au pair ja opiskella suomen kieli, Margot Knipe vastaa suloisella aksentilla kysymykseen siitä, miksi hän on Suomessa. Margot kertoo käyttävänsä ”luolanaisen suomeaan” aina kun pystyy.
Knipe kertoo, ettei Suomi ole tyypillisin valinta amerikkalaiselle au pairille. Knipe sai innoituksen lähteä Suomeen folkloristiikan professoriltaan, joka kertoi hänelle suomalaisista tavoista ja saunakulttuurista.
Ensimmäisen kerran Knipe vieraili Suomessa jo kesällä 2010. Hän sanoo rakastuneensa Suomen kesään, ”liukkaalta” kuulostavaan kieleen ja sydämellisiin ihmisiin. Joulukuussa 2012 Knipe palasi Suomeen, keskelle Helsingin talvea.
– Kun tulin takaisin, täällä oli aivan erilaista. Talvi oli todella kylmä ja pimeä. Ilman Helsingin musiikkikirjasto 10:tä en olisi varmaan selvinnyt täysjärkisenä talven yli.
– Kirjastossa oli aina lämmintä, hyviä vinyylejä sekä mukavia työntekijöitä, joille jutella, Knipe muistelee ensimmäisiä kohtaamisiaan Helsingin kanssa.
Kirjasto 10 onkin Knipen mukaan yksi kaupungin kiinnostavimmista paikoista. Hänestä kirjaston tunnelmassa on jotain kotoisaa ja rentoa.
– Kerran kirjastossa oli hellyyttävä vanha mies, jolla oli hassu hattu. Hän kuunteli vinyylisoittimella levyjä ja lauloi musiikin mukana kokonaisen tunnin ajan niin, että kaikki varmasti kuulivat. Ajattelin silloin, että onpa upeaa, että on olemassa paikka, jossa voi tehdä niin, Margot muistelee.
Pitkän talven jälkeen pimeyden aiheuttama ahdistus lieventyi ja Margot Knipe näki Helsingin uusin silmin.
– Pidän keväisestä Helsingistä. Heti kun ensimmäiset valonsäteet löytävät maankamaran, ihmiset kömpivät ulos kodeistaan piknikeille ja puistoon. Kaikki ovat iloisempia ja luonto muuttuu kauniimmaksi.
– Varmaan siksi huomasin vasta kevään alussa bussimatkan varrella sijaitsevan Hietaniemen hautausmaan. Ajattelin, että tuolla pitää käydä.
– Hietaniemen hautausmaa on yksi lempipaikoistani täällä. Se on kauniisti suunniteltu ja tunnelma on jotenkin tyyni. Pienten polkujen varsilla kävely ja hiljaisuuden ihmettely rauhoittaa minua, Knipe pohtii.
Kaupungin kiinnostavimmat paikat eivät ole Knipestä mitenkään poikkeuksellisia, mutta niissä on silti oma, suomalainen tuntunsa.
– Hakaniemen pölyinen ja hieman kellarintuoksuinen kauppahalli on mielestäni ihana, vaikka samanlaisia kauppahalleja löytyy muualtakin. Erityisen tunnelmasta tekevät paikalliset ihmiset.
Knipe poikkeaakin mielellään Hakaniemen kauppahallissa aina kun voi.
– En yleensä edes osta kauppahallista mitään, kävelen vain ympäriinsä ja ihmettelen. Pidän paikan erilaisista tuoksuista ja siitä, että sieltä saa uniikkeja ja herkullisia tuotteita, Margot Knipe sanoo ja jatkaa suomeksi:
– Kahwi ja bulla.
Ensimmäisen kerran Rui Matos vieraili Helsingissä kolmisen vuotta sitten.
– Kun saavuin Helsinkiin, oli talvi. Muutin Kumpulaan puutaloon, joka piti itse lämmittää puilla. Luminen puutaloalue oli söpö. Helsinki tuntui eksoottiselta. Talvi ei oikeastaan haitannut, koska minulla oli koko ajan niin paljon tekemistä, hän muistelee.
Portugalilainen Matos sai idean Helsinkiin muuttamisesta välivuotensa aikana. Hän oli tavannut Portugalissa suomalaisia reissaajia ja saanut hyvän vaikutelman suomalaisista. Matos halusi nähdä, millainen maa Suomi oli.
– Tulin tänne aluksi vain ihmettelemään, mutta päädyinkin opiskelemaan Metropolian pop ja jazz -linjalle. Palasin vuoden jälkeen kotiin suorittamaan omat opintoni loppuun, mutta halusin takaisin Helsinkiin.
Opintojen jälkeen Matos palasi Helsinkiin jäädäkseen. Hän työskentelee nyt kotiavustajana Kulosaaressa sekä freelancer-ääniteknikkona.
– Helsinki ei ole itsessään mitenkään hohdokas kaupunki, mutta ihmiset ja kaupungin erilaiset tunnelmat tekevät Helsingistä kiinnostavan, Matos kertoo.
– Pidän erityisesti siitä, miten Helsingissä yhdistyvät urbaani kaupunki ja vihreät puistoalueet. Esimerkiksi Töölönlahti on mielenkiintoinen, koska se ikään kuin aloittaa keskustan viheralueet.
Töölönlahti kuvaa Rui Matosin mielestä hyvin Helsingin tunnelmaa. Vilkkaan autotien vierestä alkaa viihtyisä puistoalue, joka saa unohtamaan, että ollaan keskustan ytimessä. Kaupunki ja luonto kulkevat Helsingissä käsi kädessä.
– Kun kuvailin Helsinkiä isoäidilleni, kerroin, että keskeltä keskustaa löytyy vehreä puisto, jonne voi mennä vain katselemaan erilaisia lintuja ja niiden lentämistä. Se oli minusta hienoa.
Helsingin henki riippuu Matosin mukaan paikasta. Töölönlahti on luonnonläheisille helsinkiläisille nopea pakopaikka melusta. Aivan toisenlaiseen ilmapiiriin tutustuttaa taas Kallio, joka on yksi hänen lempialueistaan Helsingissä.
– Kallio on kuin sinfoniaorkesteri vaihtuvine sävelineen. On vanhoja, nuoria, rikkaita ja köyhiä, mutta kaikki sopivat kuitenkin samaan kaupunginosaan. Kalliossa voi viidessä minuutissa kävellä rauhaisalta ja mielyttävältä kadulta keskelle seuraavan kadun täydellistä kaaosta, Kalliossa asuva Matos pohtii.
Helsinki kuvaa Matosin mielestä hyvin suomalaista mentaliteettia. Kaupunki on vaatimaton, mutta kun siihen tutustuu, löytää paljon hyviä ja kiinnostavia yksityiskohtia.
– Pidän esimerkiksi Käpylän, Valillan ja Kumpulan puutaloalueista. Kadulta voi kääntyä suloiselle puutaloalueelle, jossa on hiljaista ja kaunista. Tämänkaltaiset kontrastit tekevät Helsingistä jännittävän paikan asua.
Jos Helsinki olisi ääni, millaiselta se kuulostaisi? Äänen parissa työskentelevälle Ruille kysymys on hankala sillä Helsinki muuttuu vuodeaikojen mukaan.
– Kesällä Helsingin ääni on iloinen nauru, talvella taas kaduilla kolisevat askeleet.
Jaa tämä artikkeli: