Yhtä matkaa. Kirsi Hyvösen ja Oivan kävelyretki suuntautui Porvoonkadulle. –Olisi hienoa levittää kävelykaveritoimintaa laajemmallekin, Hyvönen sanoo.
Kävelykaverit eivät tee hikilenkkejä
Vapaaehtoisista koostuva kävelykaveriporukka järjesti toimintansa yhdessä seurakunnan ja huoltokodin kanssa ilman työryhmiä ja mietintöjä.
Teksti Miikka Kivinen
Kuva Sirpa Päivinen
Vehreällä takapihalla istuskelee keski-iän ylittäneitä miehiä tupakoimassa ja nauttimassa iltapäiväauringosta. Suoja-Pirtti Ry:n Kotkankadun huoltokodissa on alkamassa viikoittainen kävelykavereiden tapaaminen, mutta halukkaita kävelylle lähtijöitä ei näy. Paikalle saapuneet kolme vapaaehtoista kävelyttäjää käyvät hakemassa sisältä Oivan. Mukaan löytyy myös Matias, joka kipeytyneestä jalastaan huolimatta aikoo kulkea osan matkaa. Huoltokodin asukkaat ovat päihdeongelmaisia eläkeläismiehiä.
– Koskaan ei tiedä, montako lähtee mukaan. Yleensä kävelytettäviä on yhdestä kuuteen ja kävelyttäjiä vähintään kaksi. Joskus miehiä ei huvita lähteä ja me kunnioitamme tätä, kertovat kävelykaveritoiminnassa mukana olevat Kirsi Hyvönen ja Ulla-Maija Manner .
Oivan keppi vaihtuu rollaattoriin ja kävelykaverit lähtevät matkaan. Tällä kertaa kierretään lähiseudulla Alppilassa. Joskus kävelykaverit käyvät Kauppatorilla kahvilla. Myös Itäkeskuksen jouluvaloja on käyty ihmettelemässä. Hyvösen mukaan pienetkin retket tuovat miehille vaihtelua ja elämyksiä.
– Mistään hikilenkeistä ei ole kyse. Vähintään yhtä tärkeää kuin liikunta on juttelu ja kuulumisien vaihtaminen. Pihassa keskustellaan niidenkin kanssa, jotka eivät kävelylle lähde, Hyvönen sanoo.
Muutama vuosi sitten Kirsi Hyvönen luki lehdestä jutun laitosasukkaista, jotka eivät henkilökunnan vähyyden vuoksi päässeet ulkoilemaan. Hyvönen ja hänen ystävänsä miettivät, miten voisivat auttaa ongelmassa. He menivät ajatuksineen Kallion seurakuntaan ja yhteisen pohdinnan jälkeen otettiin yhteyttä läheiseen Kotkankadun huoltokotiin. Siellä heidät otettiin avosylin vastaan. Kohta kolmen vuoden ajan kävelykaverit ovat käyneet kävelyttämässä huoltokodissa asuvia miehiä. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana seitsemän vapaaehtoista. Seurakunta oli luonteva yhteistyökumppani vapaaehtoisille.
– Seurakunnilla on auttamisen perinne ja yhteyksiä. Tarvittaessa saamme heiltä tilat kokoontumisiin. Myös vakuutusturvan vuoksi taustataho on hyvä olla olemassa, Hyvönen kertoo.
Lenkin jälkeen kävelykaverit tulevat takaisin Kotkankadulle. Oivan mielestä reilun puolen tunnin lenkki oli sopivan pituinen. Matias on palaillut omia aikojaan.
– Tallaan omia polkujani, koska pystyn itsekin liikkumaan. Siksi minun tulee harvemmin lähdettyä mukaan, kertoo valokuvausta harrastava Matias.
– Tykkään näistä ihmisistä. Ollaan tultu tutuiksi, Matias sanoo, ja halaa kuukaudeksi lomatauolle jääviä kävelykavereita.
Jaa tämä artikkeli: