Ison laivan ruorissa. Pasi Saarenketo ja Atte Manner osallistuivat mieskaverien retkeen. Kaveritoiminta tukee yksinhuoltajaäitien perheitä. Kuva: Petri Kaverma
Kaveriksi toisen lapselle
Pasi Saarenketo ja hänen 7-vuotias kaverinsa Atte Manner viettivät elo-syyskuun vaihteessa jännän ja erilaisen viikonlopun: he purjehtivat isolla pakettijahdilla Turkuun. Laiva oli lastattu Pienperheyhdistyksen mieskavereilla ja heidän pikkukavereillaan, ala-asteikäisillä pojilla ja tytöillä.
Pasi ja Atte ovat tunteneet toisensa kaksi vuotta. He tapaavat kerran tai pari kuussa.
– Ollaan käyty uimahallissa ja lennätetty kauko-ohjattavaa helikopteria, Atte kertoo.
– Mutta aina ei tehdä mitään erikoista. Välillä Atte käy meillä kylässä ja tehdään ruokaa, Pasi Saarenketo jatkaa.
Hänen omat lapsensa ovat jo aikuisia tai lähellä sitä. Nyt uusperheeseen kuuluvat vaimo ja tämän kaksi teiniä. Atte sopii joukon jatkoksi vaikkapa yökylään.
– Olen tottunut touhuamaan lasten kanssa. Aten kanssa pääsen paikkoihin, joihin en muuten pääsisi. Se tuo mielihyvää, kun tunnen, että meillä synkkaa hyvin.
Kun juttuhetki leikkipuistossa päättyy, kaverukset lähtevät katsomaan, olisiko jokin minigolfrata vielä auki. Jos ei ole, keilaamaan päästään varmasti.
Pienperheyhdistys on järjestänyt mieskaveritoimintaa yksinhuoltajaäitien lapsille pääkaupunkiseudulla jo 20 vuoden ajan. Isien kanssa ei kilpailla: toiminta on tarkoitettu lapsille, joiden isä ei syystä tai toisesta ole lainkaan mukana lapsen elämässä.
– Aina on ollut valistuneita äitejä, jotka ymmärtävät miehen läsnäolon tärkeyden lapselle, sanoo projektipäällikkö Petri Kaverma . Hän on itsekin mieskaveri, jonka harrastuksesta tuli myöhemmin työ.
– Oma lapseni on jo teini-ikäinen. Hänellä on omat menonsa. Minulla on kuitenkin jäljellä paljon energiaa, ja on kiva päästä kurkistamaan pienen pojan maailmaan.
Kaverma käy kaverinsa kanssa esimerkiksi elokuvissa, uimassa ja luistelemassa.
– On vähän tylsää uida ja luistella yksin, mutta pojan kanssa se on mukavaa molemmille, Kaverma sanoo.
Kaverisuhteen alussa on tärkeää jutella asiat selviksi lapsen äidin kanssa: miksi perheessä tarvitaan mieskaveria?
– Me olemme tarkkoja siitä, että emme mene isätontille vaan ollaan kaveritontilla. Jos äiti solmii uuden suhteen, ei synny kilpailutilannetta, koska emme ole äidin kavereita vaan lapsen.
– Mutta tämä ei ole mikään tilauspalvelu, josta voi tilata paremman isän, Kaverma tähdentää.
Kyseessä on tavallisten ihmisten vapaaehtoistoiminta eikä lastensuojelun tukitoimi. Pienperheyhdistys toimii linkkinä, kouluttaa mieskaverit, järjestää yhteisiä retkiä kiinnostuneille ja auttaa mahdollisissa konflikteissa. Niitä tulee aina välillä, niin kuin muissakin kaverisuhteissa.
Tietysti Pienperheyhdistys haluaa myös tietää mieskavereiden taustat, jottei joukkoon ujuttaudu yhtään hyväksikäyttäjää. 20 vuoteen näin ei ole käynyt kertaakaan.
Mieskavereita on nyt Helsingissä satakunta, ja heitä tarvittaisiin lisää. On pakko kysyä, missä kaikki isät ovat? Useimmat ovat kuitenkin elossa, jossakin.
– Se on iso kysymys. Minun nähdäkseni miehisyys on kateissa, eivätkä miehet ole yksin syypäitä. Onkohan käynnissä jonkinlainen sukupuolten välinen sota? Miehet eivät ole löytäneet uutta roolia itselleen.
Petri Kaverma toivoo, että mieskuvaa pystyttäisiin laajentamaan. Mies voi olla hyvä tyyppi ja huolehtia lähimmäisistään. Olisi otettava uudella tavalla vastuu siitä, miten ollaan lasten kanssa.
Eira Serkkola
Lisätiedot: www.mieskaverit.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jarmo Eklund valittiin Joni Stobbsin ystäväksi melkein 30 vuotta sitten, ja edelleen synkkaa hyvin
Hyvä elämäPienperheyhdistys kouluttaa vapaaehtoisia aikuisia miehiä kavereiksi lapsille, joilla on syystä tai toisesta heikko yhteys isäänsä.