Ida Härkki (keskellä) ja vasemmalta Sofia Hägerström, Ansku Reimers, Juho Maukonen ja Severi Särkilahti, sekä oikealta Erika Ojanperä, Fanny Geiger, Saga Airaksela, Henri Tamper ja Akseli Siltala osallistuivat Espoonlahden riparille Hvittorpissa kesäkuun alussa.
Kaverit, Jumala ja ekologinen vastuu
Pilven päällä istuskeleva ukko saa kyytiä rippileirin oppitunnilla. Puntariin joutuu myös ihmisen onnistuminen luonnon varjelemisessa.
Leiriolympialaisten pitäisi alkaa muutaman minuutin päästä, mutta kaikkia riparilaisia eikä itse asiassa isosiakaan vielä näy missään. Espoonlahden seurakunnan ripari Hvittorpin leirikeskuksessa on alkanut edellisenä päivänä, ja rutiinit ovat vielä vähän hakusessa. Lopulta nuoret löytävät tiensä ruohokentälle ja kilpailut voivat alkaa.
Leiriolympialaisissa kilpaillaan ryhmittäin erilaisissa urheilulajeissa. Tänään vuorossa on savolainen pesäpallo, jossa palloa lyödään kädellä. Hetken kuluttua kentällä on jo täysi hulina päällä.
”Leiri on lähtenyt käyntiin oikein hyvin”, kertoo nuorisopastori Jukka Lehti.
Leirin käytännöt ovat riparilaisille vielä vähän vieraita ja pientä ujouttakin on havaittavissa, mutta Lehden mukaan ryhmäytyminen on jo hyvällä mallilla.
”Yleensä jos ryhmäytyminen tapahtuu nopeasti, alkaa niillä loppuleiristä mennä jo vähän liian lujaa”, Lehti naureskelee.
Kavereiden ja Jumalan lisäksi monilla tämän kesän rippileireillä tutustutaan kristilliseen ympäristöajatteluun. Kirkkohallituksen, Nuorten Keskuksen ja WWF:n Vihreät riparit -hanke koulutti toukokuussa Suomen ensimmäiset vihreät isoset. Koulutuksessa nuoret ja ohjaajat pohtivat yhdessä kristillisen sanoman ja ympäristövastuun yhdistämistä, ja isoset vievät oppimiaan asioita omiin seurakuntiinsa.
Tarkoituksena ei ole muuttaa ripareita askeettisiksi tai nimetä niitä ekoripareiksi, vaan saada mahdollisimman moni ripari vihertämään.
Espoon seurakunnat eivät toistaiseksi ole mukana Vihreät riparit -hankkeessa, mutta Jukka Lehti kertoo pitäneensä ympäristökysymyksiä esillä koko pappisuransa ajan.
”Sain ekoherätyksen lasten syntymän jälkeen. Aloin ajatella, että luontoa pitäisi säästää myös jälkikasvulle”, Lehti kertoo.
Ympäristöstä huolehtiminen alkoi vaikuttaa elämänvalintoihin, ja ekologiset kysymykset siirtyivät myös työpaikalle. Jukka Lehden mukaan riparilaiset eivät ole muuttuneet vajaan kymmenen vuoden aikana yhtään ekohenkisemmiksi, vaikka ekologinen elämäntapa on noussut sinä aikana pinnalle ja on jossain määrin trendi.
”Kyllä jokaisella riparilla on yksi tai kaksi, jotka miettivät ympäristöä. Mutta yleisesti riparilaiset aina jättävät valot päälle huoneisiinsa keskellä kesääkin ja heittävät hirveät määrät ruokaa roskikseen”, Lehti sanoo.
Savolaisen pesäpallon päätyttyä leikitään vielä yksi leikki, mutta lounasta odottaessa jää vähän luppoaikaa. Riparilainen Emilia Asikainen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tekee valmiiksi ensimmäisen päivän oppitunnilla kesken jääneen rukoushelminauhan.
Luppoaika on myös hyvä hetki ulkoläksyjen suorittamiseen. Rippikoululaisen täytyy opetella ulkoa kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous, pienoisevankeliumi, Herran siunaus sekä kaste- ja lähetyskäsky. Ulkoläksyjä voi käydä lausumassa leirin työntekijöille ja suoritusmerkinnän saa, jos ne sujuvat virheettömästi.
Isonen Sara Lahti kuuntelee vaikuttuneena Julia Santaharjua, joka on ennen toisen päivän lounasaikaa jo suorittanut kaikki ulkoläksynsä. Sara käy tekemässä merkinnät seinällä olevaan listaan ja kertoo, että ripariryhmä on tosi kiva.
”Olen toista kertaa isosena, ja tuntuu että nyt olen saanut varmuutta isosena olemiseen”, Sara pohtii.
Isosten tehtäviin kuuluu muun muassa raamattutuntien eli raamisten pitäminen. Jokaisella isosella on oma pienryhmä, jossa tutustutaan Raamattuun. Sara kertoo, että ensimmäinen raamis sujui edellisenä iltana hyvin. Aiheena oli laupias samarialainen, ja leiriläiset pohtivat yhdessä Jeesuksen vertauksen merkitystä.
Isosten vetämät leiriläisten pienryhmät vastaavat päivittäisten jumalanpalvelusten vetämisestä. Isosten harteilla on myös yleensä humoristisen iltaohjelman toteutus.
Iltaohjelma leikkeineen ja sketseineen on usein leiriläisten mielestä riparin kohokohtia.
”Eilen vedimme hatusta puolet iltaohjelmasta, kun suunnitelmamme riittivät vain puolelle varatusta ajasta”, Sara kertoo. ”Mutta ei kukaan tainnut huomata.”
”Isosten iltaohjelma oli ihan hauska”, Emilia vahvistaa.
”On ollut aika kiireistä. Paljon oppitunteja”, Ansku Reimers kuvailee ensimmäisten leiripäivien tunnelmia. Vapaa-ajalla osa leiriläisistä suuntaa omiin huoneisiinsa, osa lähtee ulos tai jää leirikeskuksen aulaan istuskelemaan.
Ansku, Saga Airaksela, Fanny Geiger, Erika Ojanperä ja Ida Härkki kertovat että aamupäivän oppitunneilla käsiteltiin Raamattua ja kanttorin johdolla kirkkomusiikkia. Oppitunnit ovat tyttöjen mielestä olleet hieman tylsiä, koska samat asiat oli juuri käsitelty koulussa.
Muuten leirillä on ollut kivaa. Tytöt tunsivat toisensa ennestään koulusta, mutta ovat myös ehtineet vähän tutustua jo muihinkin leiriläisiin. Ansku kertoo, että uusiin kavereihin tutustuminen oli yksi ennakkotoiveista.
”Ja se, että olisi hauskaa ja paljon tekemistä”, Saga jatkaa.
”Ja kivaa ohjelmaa, hyvä sää ja pääsisi uimaan”, Fanny lisää.
Toistaiseksi ripari on vastannut tyttöjen odotuksia. Pappikin on heidän mielestään kiva.
”Se osaa kuunnella hyvin ja auttaa”, Saga sanoo.
Vihreät riparit -hankkeessa ”riittävän vihreän rippikoulun” kriteerejä ovat muun muassa ajan viettäminen luonnossa, ympäristöteeman näkyminen opetuksessa ja yksi kasvisruokapäivä leirijaksolla.
Hvittorpissa iltapäivän ohjelma alkaa ”jumiksella”, jonka aiheena on Luomakunnan sunnuntai. Myös jumalanpalvelusta seuraavalla oppitunnilla käsitellään Jumalaa ja luomista.
Pastori Jukka Lehti kehottaa leiriläisiä miettimään, minkälaisena he näkevät Jumalan. Eniten kannatusta saa mielikuva vanhasta pilven päällä istuskelevasta ukosta.
”Riparin tärkein tehtävä on antaa teille kenkä, joka potkaisee sen ukon pois sieltä pilven päältä”, Jukka Lehti sanoo ja puhuu leiriläisille Jumalasta ja kolmiyhteydestä.
Luomisen pohtiminen aloitetaan jaloittelemalla luonnossa. Hetken päästä pohditaan yhdessä, mikä Jumalan luomistöistä teki suurimman vaikutuksen.
Kannatusta saavat kasvit, eläimet, roskis – koska Jumala on luonut myös roskahuollon – sekä pilvet, koska Jumala asuu niiden päällä.
Kun Raamatusta on luettu luomiskertomus, Lehti kehottaa riparilaisia pohtimaan sitä, onko ihmiskunta onnistunut pitämään kiinni Jumalan käskystä ”viljellä ja varjella” luomakuntaa.
Asiasta on leiriläisten keskuudessa erilaisia mielipiteitä.
Osan mielestä ihmiskunta on suoriutunut luomakunnan varjelusta ihan hyvin, koska maapallo on edelleen pystyssä, toisten mielestä huonosti, koska ilmastonmuutosta ei ole saatu pysähtymään. Loput ajattelevat, että ihmiskunta ei ole suoriutunut kovin hyvin, muttei ihan huonostikaan.
Mitään erityistä eko-oppituntia ei Jukka Lehden mielestä tarvita, vaan ympäristökasvatus nivoutuu sujuvasti muun riparielämän osaksi. Ripari on Lehden mukaan luonteva paikka ympäristökysymysten käsittelyyn, koska oppitunneilla puhutaan paitsi luomisesta ja luomakunnasta, myös synnistä sekä oikeasta ja väärästä. Kaikkiin näihin teemoihin voi sisällyttää pohdintaa ihmisen luontovastuusta.
”En aina edes huomaa tekeväni sitä, sillä ekologiset valinnat ovat minulle itsestään selviä. Suurimmaksi osaksihan ympäristökasvatus tapahtuu oppikokonaisuuksien ulkopuolella. Muistutan valojen sammuttamisesta ja sellaisesta.”
Rippileirien ekohaasteisiin kuuluvat Jukka Lehden mukaan ruokahävikin ja valojen käryttämisen lisäksi pitkällinen suihkussa lotraaminen. Joissakin leirikeskuksissa esimerkiksi kasvisruokapäivän järjestäminen saattaa tökkiä. Lehti on nähnyt myös leirikeskuksia, joissa päiväkahvit tarjottiin kertakäyttöastioista.
”Espoon seurakuntien omissa leirikeskuksissa ympäristöasiat on onneksi otettu hyvin huomioon. Nykyään leirikeskuksista voi myös pyytää kasvisruokaa. Tietysti isoissa seurakunnissa on paremmat resurssit ympäristökysymyksiinkin”, Lehti sanoo.
Ekologisuus sopii Jukka Lehden mukaan hyvin kristinuskoon, sillä yksi ensimmäisistä Jumalan ihmisille antamista käskyistä on viljellä ja varjella maata, kuten hän kertoi oppitunnillaan riparilaisille.
”Ekoteologia ei liity vain ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, vaan Jeesuksen vertauksistakin löytyy luonto kautta linjan”, Lehti sanoo.
Kirkko on Jukka Lehden mukaan tehnyt ekoasioiden eteen valtavasti. Vihreät riparit -hanke on tuonut ekonäkökulmaa myös ripareille.
”Enemmänkin voisi aina tehdä, mutta tietysti isoissa seurakunnissa on paremmat resurssit niin että niitä riittää ympäristökysymyksiinkin.”
Jumalaa ja luomista käsittelevä oppitunti alkaa lähestyä loppuaan.
”Hienoimman Jumalan tekeleen te näette, kun katsotte peiliin”, Jukka Lehti sanoo ja soittaa riparilaisille pop-laulaja Christina Aguileran kappaleen Beautiful (Kaunis).
Oppitunnin jälkeen luvassa on isosten pitämä raamis ja päivällinen. Illalla lämpiää sauna.
Jaa tämä artikkeli: