Käykö kaikki
Laulajasuuruus Kauko Käyhkön kerrotaan tiedustelleen lihakauppiaalta kissalleen evääksi porsaan sydäntä. Tähän kauppias oli sutkauttanut: Ei valitettavasti ole, mutta käykö keuhko. Se kesävitsihuumorista. Ihan asiallisesti kirkossa joudutaan joskus kysymään, että käykö kaikki.
Musiikkivalinnat kirkollisissa tilaisuuksissa ovat yksi herkkä kohta, jossa joskus pohditaan, mikä käy ja mikä ei. Vihkiparilla tai hautajaisissa vainajan omaisilla voi olla sellaisia toivomuksia, jotka eivät tunnu kanttorista tai papista sopivilta. Arkijärki sanoo, ettei pyhien tilanteiden arvokkuuteen mikä tahansa renkutus sovi. Mutta mutta, se mikä yhdelle on renkutus, voi jollekulle olla se kaikkein tärkein ja rakkain kappale parisuhteen tai elämän historiassa.
Periaatteessa kaikki musiikki on pyhää ja uskonnollista jollain tavalla. Mitä merkitystä on arvokkuudella, jos se sulkee pois elämän? Jos häähetki on hyvä ja lämmin, henkilökohtaisesti koskettava, elämänmakuinen ja yhteisöllinen, niin siinähän vasta pyhyyttä onkin. Star Warsin tai Prinsessa Ruususen musiikki ei kumpikaan lähtökohdiltaan ole kirkollista, mutta ne voivat silti olla joillekin arvokkaita ja koskettavia, jopa pyhiä tuntoja herättäviä.
Kyllä bongorumpujenkin tahdissa voi alttarille marssia, kunhan se tehdään tyylillä. Kauniin rakkaudesta kertovan laulun voi hyvin vihkitilaisuudessa esittää, vaikkei siinä ole mitään uskonnollista sisältöä. Kaikki rakkaus on Jumalan lahjaa.
Hyvän maun ja tyylittömyyden raja kulkee silti jossakin. Kirkossa käytettävän musiikin parhaita asiantuntijoita ovat kirkkomuusikot. Kanttorit ovat ammattitaitoista ja enimmiltään myös joviaalia ja ihmisiä parhaansa mukaan palvelemaan pyrkivää väkeä, joka on oivaltanut asiakaslähtöisyyden merkityksen. Heidän kanssaan kannattaa keskustella ja pyytää heiltä neuvoa. Niin löytyy yleensä paras lopputulos.
On tietysti myös yksittäisiä jääräpäitä, jotka tiukasti pitävät kiinni omasta näkemyksestään välittämättä ihmisten toiveista. Siksi turhien törmäysten välttämiseksi olisi hyvä luoda joitakin yhteisiä linjauksia. Olisi ainakin käytävä julkista keskustelua, mikä kirkkoon sopii ja mikä ei, vaikkei perustettaisikaan mitään keskuskomiteaa, joka listaa kielletyt ja sallitut kappaleet.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: