Kehitysapu ei poista köyhyyttä
Harry Blässar (K&k 18.3.) kirjoittaa , että ”kehitysavun tarkoitus on lieventää ongelmia, ei olettaa niiden lyhyessä ajassa poistuvan”. Onko yksi sukupolvi lyhyt aika? Kuten kirjoitin (K&k 11.3.), jotain on mennyt pahasti mönkään, kun edelleen Afrikan maiden bruttokansantuote henkilöä kohden pyörii 1000 Yhdysvaltain dollarin molemmin puolin (vrt. Suomi 50 000 USD/hlö).
Entisten sosialistimaiden bkt pyörii 15 000–25 000 dollarin seuduilla. EU tukee niitä toistaiseksi, ja tarve on koko ajan pienempi, koska ne tulevat koko ajan paremmin toimeen omillaan muuttuessaan markkinatalousmaiksi. Kehitysavun tulisi olla väliaikainen apu, mutta se on kuin kiveen hakattu siksi, että Afrikan köyhyys ei vähene, ja aina on tarve auttaa. Miksei se vähene? Sata miljardia Yhdysvaltain dollaria per vuosi ei ole pieni raha. Sen länsimaat yhteisesti Afrikkaan antavat. Miksi köyhyys jatkuu vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, sukupolvelta toiselle?
On naiivia väittää, että rahan voimalla asiat siellä laitetaan kuntoon. Tarvitaan ihmisten oma asennemuutos koko elämään. Suomessa on huomattava joukko ihmisiä, jotka jopa poistaisivat koko kehitysavun turhana rahan haaskauksena. Joukossa on myös paljon oppineita talousvaikuttajia. Kyse ei ole populismista. Afrikkalaisten tulisi vihdoin alkaa ottaa vastuu omasta elämästään. Jos kulttuuriin kuuluu kymmenen lapsen tekeminen perheeseen, niin hyvä on, mutta heidän elättämiseensä ei pitäisi muita velvoittaa. Jos elättäminen ei onnistu ja köyhyys se kuin jatkuu, olisiko syytä muuttaa kulttuuria toisenlaiseksi?
Jaa tämä artikkeli: