Rouva Ashma Begumin perheellä on puhdasta vettä, mutta tulvat pelottavat. Kuva: Marika Tulivuori
Kehitystä vesien välissä
Jainal Abedin tuo terveisiä maasta, jossa on paljon vettä ja väkeä. Hän johtaa kehitysohjelmaa luoteis-Bangladeshissa, jossa tulvat toistuvasti uhkaavat viedä kaiken kehityksen mennessään.
Kun tulva tulee Kurigramin alueelle, kalalammikoiden kalat katoavat suuriin vesiin. Lehmät ja vesipuhvelit heittäytyvät uimaan. Kovaäänisista organisoidaan ihmisiä siirtymään veneisiin ja kuljetetaan turvasuojiin, joissa he viettävät kymmeniäkin päiviä, Jainal Abedin kertoilee Myllypuron kirkolla. Seurakuntatiloissa parveilee nuoria, bändi soittaa. Valpas 43-vuotias mies on ensi kertaa Euroopassa.
– Kehitämme tulvankestäviä viljalajikkeita ja ympäröimme kala-altaita korkeilla aidoilla. Istutamme puita vesieroosion hillitsemiseksi. Mutta aina tulvan asetuttua ihmiset haluavat unohtaa painajaisen. Siksi katastrofitietoisuutta on jatkuvasti ylläpidettävä, etenkin kun ilmastonmuutos pahentaa tilannetta, Abedin sanoo.
Bangladesh on suurten jokien suistoa. Vettä tulee myös mereltä päin, kun syklonit vyöryttävät jättiaaltoja sisämaahan. Joka vuosi 25–60 prosenttia maasta peittyy veden alle. Siksi kaikilla vähän korkeammilla paikoilla on tilapäissuojia.
Ponnisteluissa vettä vastaan on myös onnistuttu. Esimerkiksi vuonna 1991 syklonin uhrina menehtyi 150 000 henkeä, viime vuonna ”vain” 1 500 ihmistä.
Kohti riippumattomuutta
Jainal Abedin työskentelee isossa RDRS-järjestössä, joka perustettiin yli 30 vuotta sitten ja jota Kirkon Ulkomaanapu on alusta saakka tukenut.
Hän johtaa 200 kenttätyöntekijää, jotka toimivat 40 000 talouden parissa niiden nostamiseksi pois köyhyydestä. Keinoina ovat tietoisuustyö, järjestäytyminen yhteisöpohjaisiin pienryhmiin ja kouluttaminen.
Eteneminen on suunnitelmallista. Ryhmiä ”voimaannutetaan” kouluttamalla neljä vuotta, sitten ne liittyvät ”federaatioihin”. Kurigramissa toimii peräti 2 455 ryhmää ja 58 federaatiota. Kaikissa ryhmissä enemmistö on naisia.
– Nuorille olemme perustaneet tyttöjen ja poikien yhteisiä klubeja ja hankkineet soittimia, kirjoja ja lehtiä. 10–22-vuotiaita on väestöstä 30 prosenttia, mutta heistä ei kukaan välitä. Haluamme saada heihin yhteyden.
Perhesuunnittelusta nuorille ei puhuta, vaikka pienessä Bangladeshissa on 150 miljoonaa asukasta.
– Näissä asioissa olemme vielä häveliäitä, Abedin sanoo.
RDRS-järjestön työtä tuetaan tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksellä.
Jaa tämä artikkeli: