Kemikaalit virtaavat mereen
Viikinmäen ilmastusallas. Biologinen puhdistus hyödyntää jäteveden luontaista bakteerikantaa. Bakteerit työskentelevät ilmastusaltaassa hajottaen orgaanista ainesta. – Puhdistamon 14 hehtaarin tilat sijaitsevat maan alla. Harva tietää, mitä Lahdenväylän liepeillä tapahtuu.

Viikinmäen ilmastusallas. Biologinen puhdistus hyödyntää jäteveden luontaista bakteerikantaa. Bakteerit työskentelevät ilmastusaltaassa hajottaen orgaanista ainesta. – Puhdistamon 14 hehtaarin tilat sijaitsevat maan alla. Harva tietää, mitä Lahdenväylän liepeillä tapahtuu.

Kemikaalit virtaavat mereen

Jätevedenpuhdistamo käsittelee melkoisen kemikaalikuorman. Silti Itämereen päätyy veden mukana lukemattomia kemikaaleja. Eniten niitä tulee kodeista.

Teksti Eira Serkkola
Kuva HSY

Kemikaalit eivät sinänsä ole huono asia.

– Kaikkia aineita voidaan pitää kemikaaleina, ja tarvitsemme niitä elääksemme, muistutti fysiologian professori Jorma Toppari Itämeri ja kemikaalit -seminaarissa Helsingissä.

Osa kemikaaleista on kuitenkin myrkyllisiä. Ne voivat aiheuttaa syöpää, epämuodostumia sikiölle ja jopa periytyviä mutaatioita. Jotkin aineet haittaavat hermostoa, toiset immuunijärjestelmää tai hormonitoimintaa.

Vain yksi prosentti Itämeren kemikaaleista on tutkittu. Hormonitoimintaa haittaavia aineita on alettu tutkia laajasti viimeisten 20 vuoden aikana. Moni yleistyvä syöpätyyppi on hormonaalinen, kuten rinta- ja kivessyöpä.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamon tuotantopäällikkö Mari Heinonen muistuttaa, että kemikaaleilla tehdään paljon hyvää.

– Me käytämme prosessissa rautasuolaa ja hieman metanolia bakteerien ”ruuaksi”. Tärkein kemikaalimme on polymeeri, jonka avulla lietemassa voidaan pitää kasassa.

– Vain pieni osa puhdistamon käsittelemistä haitallisista aineista on peräisin teollisuuden jätevesistä. Suurin osa tulee kodeista. Me käytämme näitä kotikemikaaleja hyvin lähellä itseämme, huomauttaa Heinonen viitaten lääkkeisiin, pesuaineisiin, kosmetiikkaan ja tekstiilien hoitoaineisiin.

Vanhempi suunnittelija Jukka Mehtonen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) listaa mereen päätyvien kemikaalien ongelmia: suuret määrät, jatkuvasti uudet käyttökohteet sekä puutteelliset tiedot vaikutuksista. Myös aineiden yhteisvaikutus on otettava huomioon, kun altistusaika on pitkä, vaikka luonnossa pitoisuudet olisivatkin pieniä.

– Meren ekosysteemiä rasittavat myös niin sanotut vanhat synnit. Aineen päästöt ovat loppuneet, mutta meri puhdistuu hitaasti sinne aikoinaan huoletta syydetyistä myrkyistä, jatkaa toinen SYKE:n asiantuntija Kari K. Lehtonen.

Esimerkiksi myrkyllisen tributyylitinan käyttö veneiden pohjamaaleissa kiellettiin vuonna 1991 ja laivoissa 2003, mutta sitä löytyy edelleen merenpohjasta.

Vanhat synnit ja uudet aineet ovat johtaneet siihen, että meressä on nyt kaikkien aikojen suurin kirjo ihmisperäisiä yhdisteitä.

Pornaisista Siuntioon ulottuvan Helsingin seudun 1,2 miljoonan asukkaan jätevedet käsitellään Viikinmäen ja Suomenojan jätevedenpuhdistamoissa.

Viikinmäen laitoksen läpi virtaa vuorokaudessa 311 000 kuutiometriä vettä.

Jätevedessä on sekä ravinteita, fosforia ja typpeä, jotka väärään paikkaan jouduttuaan rehevöittävät Itämerta, että haitallisia aineita, jotka pitäisi saada poistettua tai hajoamaan ennen kuin ne päätyvät vesistöön.

– Nykyisin pystymme poistamaan 92 prosenttia jäteveden typestä ja 97 prosenttia fosforista. Valtaosa typestä muuttuu prosessissamme typpikaasuksi, joka vapautetaan ilmaan, kertoo Mari Heinonen Helsingin seudun ympäristöpalveluista (HSY).

Työssä tarvitaan sekä mekaanista, kemiallista että biologista puhdistusta. Prosessissa syntyy myös biokaasua ja lietettä, joka kompostoidaan mullaksi ja maanparannusaineeksi Sipoon Metsäpirtissä. Puhdistetun jäteveden lämpö otetaan talteen energiaksi ennen kuin vedet lasketaan mereen.

Vuorokaudessa Viikinmäkeen virtaa jätevesissä 1 700 kiloa fosforia, mutta purkutunnelin kautta mereen jatkaa matkaansa vain 55 kiloa. Typpeä tulee 12,4 tonnia ja lähtee 944 kiloa.

Viimeisten 40 vuoden aikana vesistöön vuodessa menevä fosforikuorma on pudonnut 400 tonnista 20 tonniin, vaikka alueen väkimäärä on kasvanut. Tämä on saatu aikaan kemiallisella fosforinpoistolla.

– Toki 20 tonnia fosforia on suuri määrä, Heinonen myöntää.

Fosfori kiertää eteenpäin lietteessä. Joka päivä Viikinmäestä lähtee neljä täysperävaunurekkaa lietelastissa Metsäpirttiin.

Jäteveden mukana kulkee kemikaalikuorma. Puhdistusprosessin jälkeen esimerkiksi elohopeaa päätyy Viikinmäestä mereen 16 kiloa vuodessa. Se on peräisin kuumemittareista, hammaslääkäriasemilta ja teollisuudesta. Vedessä kulkee myös torjunta-aineita, orgaanisia tinayhdisteitä, PAH-yhdisteitä, PCB-aineita ja ftalaatteja eli muovinpehmentimiä.

– Osa haitallisista aineista hajoaa, jos biologinen prosessi on pitkälle viety. Osa jää kiintoainekseen ja osa menee läpi, Heinonen kuvaa.

Suomalaiset käyttävät esimerkiksi ibuprofeenia särkylääkkeissä 113 tonnia vuodessa. Viikinmäen puhdistamo pystyy hajottamaan lähes 90 prosenttia vastaanottamastaan ibuprofeenista, ja aine hajoaa hyvin biologisesti. Sen sijaan kipugeeleissä käytetty diklofenaakki hajoaa huonosti ja on meren eliöstölle vahingollista.

– Totta kai lääkkeitä tarvitaan. Mutta on myös lääkkeiden viihdekäyttöä ja välinpitämättömyyteen liittyvää käyttöä. Varmuuden vuoksi ei kannattaisi lääkkeitä napsia. Kaikki, mitä syömme ja käytämme, päätyy vesiin.

Heinonen kysyykin, kuinka pitkälle sallimme yhteiskunnan kemikalisoituvan.

Seminaarin järjestivät Baltic Sea Action Group, HELCOM, Suomen Akatemia, SYKE, VTT ja Ympäristöministeriö.

Jaa tämä artikkeli: