Kenen lapsilla on enää varaa harrastaa?
Kolme harrastavaa lasta. Jokaisella kaksi harrastusta. 600 euroa kuukaudessa + leirit, turnaukset ja varusteet. Vuodessa noin 10 000 euroa. Kenellä on varaa enää laittaa lastaan urheilu- tai musiikkiharrastuksiin? Vastaus on yksinkertainen: hyvin toimeentulevilla rikkailla perheillä. Muut ovat armopalojen varassa.
Me kaksi akateemisesti koulutettua töissäkäyvää vanhempaa olemme kipurajalla. Lainarahallako lapsemme harrastavat?
Onneksi on järjestö, jonka arvopohja kuuluu: "Toiminta on helposti saavutettavaa, monipuolista ja siinä toimitaan ihmisten erilaisuutta kunnioittaen. Kristilliset arvot näkyvät käytännön toiminnassa erilaisuuden hyväksymisenä ja työskentelyssä yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi."
Mitä yhdenvertaisuutta on se, että harrastus maksaa yli 100 euroa kuukaudessa? Vuoden jokaisena kuukautena. Lisäksi satojen eurojen reissut päälle. Esitin kysymyksen kyseisen yhdistyksen johtohenkilöille. Ihmettelin, mihin rahat katoavat, koska valmentajapalkkioiden ja salivuokrien jälkeen yksittäisen joukkueen tilille jäi vielä lähes 15 000 euroa vuodessa!
Kyseinen yhdistys omistaa kiinteistöjä ympäri kaupunkia. Ehkäpä niitä ylläpidetään meidän vanhempien selkänahasta revittävillä rahoilla tai ehkäpä henkilöstön hyvinvointia ylläpidetään ylijäävillä varoilla.
Ai niin, sanomattakin on selvää, että yksikään kyseisen yhdityksen johtohenkilöistä ei vaivautunut vastaamaan sähköpostiini.
Kuka liikuttaisi tavallista lasta - kohtuuhinnalla?
Huolestunut isä,
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: