Iloinen vapaaehtoinen. Eeva-Liisa Mäkinen kiertää yhteisvastuukerääjänä parina iltana viikossa. Tämänvuotinen keräys käynnistyi erityisen hyvin.
Keräyskone käy vapaaehtoisvoimin
Espoonlahden Yhteisvastuukeräyksen tulos on omaa luokkaansa. Esse selvitti, miten hyvä tulos tehdään.
Loskaisilla kaduilla ei keskiviikkoiltana ole juuri kulkijoita, mutta Laurinlahden kodeista tuikkivat valot. Yksinäinen linja-auto kurvaa mutkasta ja katoaa pimeään.
Eeva-Liisa Mäkinen on juuri tullut kotiin. Hän vetää ylleen lämpimät talvivaatteet ja Yhteisvastuukeräyksen valkoisen liivin. Muovitaskun suojaama nimilista sujahtaa taskuun.
”Monet ihmiset sanovat, että ihanaa kun tulit, sinua on odotettu. Tämä työ palkitsee, jaksan hyvin liukastella tuolla lumisilla pihoilla.”
Ihmisiä on Mäkisen mielestä helppo lähestyä, sillä Yhteisvastuukeräys on hyvämaineinen ja tunnettu. Vastaanotto on lähes aina positiivinen, sillä tutun kerääjän ja asukkaiden välille syntyy nopeasti luottamus.
Mäkinen on toiminut Laurinlahdessa yhteisvastuukerääjänä 17 vuotta. Hän on myös aluevastaava, mikä tarkoittaa, että Mäkisen tehtävänä on hankkia oman alueensa ovelta ovelle -kerääjät. Henkilökohtaisista suhteista on apua kerääjien etsimisessä.
”Nappaan tuttuja ihmisiä hihasta ja kysyn mukaan.”
Espoonlahti loistaa vuosittain Yhteisvastuukeräyksen tuotoillaan. Vuonna 2013 Espoonlahden keräystulos oli yli 49 000 euroa. Suurista seurakunnista vain Seinäjoella tuotot ovat suuremmat.
Huikeiden lukujen taustalla on pastori Irene Erkon mukaan aktiivinen ja tehokas toimikunta. Toiminta on huolella organisoitua. Perinteisen lipaskeräyksen sekä ovelta ovelle -keräyksen lisäksi rahaa kerätään erilaisissa tapahtumissa.
”Meillä on loistava fiilis ja todellista talkoohenkeä”, Espoonlahden seurakunnan keräyspäällikkönä toimiva Erkko sanoo.
Ongelmana on kerääjien ikääntyminen. Keräystoimikunnan sihteeri Britta Blomberg toteaa, että ovelta ovelle -kerääjät ovat vähenevä luonnonvara.
”Meillä on ollut lähes 100 pientaloalueilla kiertävää kerääjää, nyt on noin 50. Ihmiset eivät halua sitoutua pitkäksi aikaa, muutaman tunnin lipaskeräys marketissa on helpompi vaihtoehto”, 13 vuotta Yhteisvastuukeräyksen parissa työskennellyt Blomberg sanoo.
Talouden taantuma ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt lahjoitusten määrässä. Eeva-Liisa Mäkinen kertoo, että meneillään oleva keräys käynnistyi ennätyksellisen hyvin. Ensimmäisenä viikonloppuna Espoonlahden keräystulos kipusi noin 6 000 euroon.
”Ihmiset antoivat lipaskeräykseen jopa seteleitä.”
Toisinaan kerääjät törmäävät ennakkoluuloihin. Joidenkin asenne kirkkoa ja uskontoa kohtaan on jyrkkä. Myös keräyksen teema vaikuttaa auttamishaluun. Omaa elämää koskettava, läheinen aihe saa tukea.
”Joku saattaa ensiksi kysyä, että menevätkö ne rahat taas Afrikkaan. Monet lahjoittavat mielellään juuri kotimaan kohteisiin”, Mäkinen sanoo.
Hänelle yhteisvastuukerääjän rooli on kunnia-asia. Mäkinen on ylpeä siitä, että saa kuulua reilun 35 000 vapaaehtoisen joukkoon.
”Elämä on kohdellut minua hyvin, siispä voin vuorostani kerätä niiden hyväksi, joilla on vaikeuksia.”
Tämän vuoden keräystuotot menevät suomalaisen saattohoidon parantamiseen sekä muun muassa Guatemalan alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien turvaamiseen.
Jaa tämä artikkeli: