Kerettiläinen nolasi itsensä
Kerettiläisen pakina (K&k 25.3.) urkurinviran täytöstä oli harvinaisen vastenmielinen kirjoitus. Kun kirjoituksen pohjana on puutteellinen medianlukutaito, ei tuotokselta kaiketi voi odottaakaan juuri enempää kuin olkiukkojen rakentelua. Jonkinlaisen arvostelukyvyn nimissä edes nimimerkin suojista tapahtuvasta raukkamaisesta solvauksesta voisi yrittää pidättäytyä.
Mitä köykäiseen asiasisältöön tulee, kirjoittaja paljastaa agendallaan lähinnä oman nurkkakuntaisuutensa. Haluaisin kysyä häneltä, mikä itseisarvo on perinteisen kirkkomusiikin vetämisellä lokaan. Näin uskonnottomanakin hämmästelen toisinaan uskonnon itsensä sisältä nousevaa kiihkoa pitkäikäisen ja monelta osin kunniakkaankin kirkkoinstituution traditioiden romuttamiseksi. Olen ollut käsityksessä, että kirkon pointti on jossain muussa kuin pelkkänä sisällöntuottajana ja larppauspaikkana toimimisessa.
Petri Tapio Mattson
Jaa tämä artikkeli: