Kerjäläiset keskellämme
Romaniasta tulleet romanit ovat taas ilmestyneet Helsingin katukuvaan. Jalkakäytävillä ilmeettöminä kerjäävät ulkomaalaiset ovat yksi osoitus siitä, että ajat ovat muuttuneet. Monimutkaisen maailman monitahoiset ilot ja ongelmat tunkevat maahamme ja kaupunkiimme vääjäämättä. Puhtoista pohjoista lintukotoa ei enää ole eikä paluuta Impivaaraan.
Meillä kadunkulmissa kerjäävät ihmiset eivät kenenkään mieltä ylennä. Viranomaiset, poliitikot, erilaiset järjestöt ja yksityiset vapaaehtoiset miettivät, mitä heidän kanssaan oikein pitäisi tehdä. Hyvää ja oikeaa vastausta ei taida ollakaan, sillä tehtiinpä täällä mitä tahansa, se ei pitkälle auta.
Varsinainen ongelma ei ole siinä, että romanit tulevat tänne kerjäämään, vaan siinä, että heidän elämänsä omassa maassaan on niin onnettomalla tolalla. Romaniassa ja joissakin muissa kaakkoisen Euroopan maissa elää suuri romanivähemmistö, jonka elinolot ovat surkeat. Näiden maiden liityttyä Euroopan unioniin on kaikuja tästä surkeudesta levinnyt kaikkialle Eurooppaan, niin meillekin.
EU ei ole romanien ongelmia aiheuttanut, mutta se on tuonut ne laajalti näkyviin. Köyhyydessä ja kurjuudessa elävä romaniväestö on suuri eurooppalainen ongelma, johon pitää etsiä ratkaisuja laajalla eurooppalaisella yhteistyöllä. Savotta ei ole helppo, sillä köyhyyteen ja kurjuuteen liittyy moninainen vyyhti: lukutaidottomuus, valtaväestön ja vähemmistön väliset suhteet, erikoinen kulttuuri ja niin edelleen.
Ongelmat eivät häviä silmiä ja rajoja sulkemalla kuin korkeintaan tasolla ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Toivottomalta tuntuvien isojen ongelmien edessä on hyvä muistaa, että on niitä ratkottu ennenkin. Jokainen Ryysyrannan Jooseppinsa ja Pohjantähtensä lukenut tietää, että monenlaisesta köyhyydestä ja kurjuudesta on meilläkin kärsitty ja päästy loppujen lopuksi lyhyessä ajassa lujasti eteenpäin.
Vaikka isoihin ongelmiin on etsittävä isoja ratkaisuja, tavalliselle kaduntallaajalle jää ratkaistavaksi yksinkertainen kysymys: pitäisikö kerjäläisen purkkiin heittää lantti tai pari. Ilmeisesti jokainen sentti tuottaa saajalleen jotakin iloa ja helpotusta. Toisaalta jokainen lantti myös antaa viestin, että tänne kannattaa tulla kerjäämään, vaikka kouluttautumalla ja työtä tekemällä kohottaisi elinolojaan pysyvämmin.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: