Kerjäläisten auttaminen tuo siunauksen
Haluan kommentoida Vantaan Lauri -lehdessä 26.4. julkaistuja kirjoituksia Kerjäläiset kotikulmilla ja Romanikerjäläisten auttamiseksi vähän tehtävissä.
Väitän, että romanikerjäläisten auttamiseksi on paljon tehtävissä, jos vain haluamme niin. Valinta on meidän, ei EU:n. EU natisee jo liitoksistaan taloudellisten ongelmiensa vuoksi, joten sieltä on turha etsiä pelastusta tähän ongelmaan. Niin kauan kuin romanikerjäläiset ovat Suomen maaperällä, on meillä kaikilla velvollisuus heitä auttaa työn ja koulutuspaikan saamisessa. Sitä paitsi Jumalan rakkaus meitä kohtaan suorastaan velvoittaa pitämään huolta kaikista köyhistä, myös romanikerjäläisistä.
Paljon on tehtävissä: Voit rahan lisäksi tai sen sijaan antaa puhtaita vaatteita, ruokaa, puhdasta vettä tai auttaa asunnon ja työpaikan etsimisessä. Jos olet työnantaja, voit palkata töihin yhden tai useamman EU-kansalaisen, jollaisia romanikerjäläisetkin ovat. Ja jos et voi antaa mitään materialista tukea, anna edes aikaasi ja jää juttelemaan kerjäläisen kanssa. Tai hymyile hänelle ohi kulkiessasi. Hän on ihminen niin kuin sinäkin.
Ollaan uskollisia siinä vähässä, mitä voidaan, ja yhdelle ihmiselle kerrallaan. Yhdenkin ihmisen nostaminen pois köyhyydestä auttaa koko yhteisöä ja yhteiskuntaa. Sama pätee suomalaisiin köyhiin, pätkätyöläisiin ja työttömiin. Samalla viivalla ollaan kaikki, olet sitten pitkä, pätkä, rikas tai keppikerjäläinen. Työllistäminen kannattaa aina ja on kansantaloudellisestikin kannattavampaa.
Raamatussa puhutaan todella paljon rahasta, antamisesta ja saamisesta, rikkaudesta ja köyhyydestä. Jesajan kirjan 58. luvussa on kirjoitettu näin: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.”
Tällaisen siunauksen minä tahdon elämääni, että Vanhurskaus itse kulkee edelläni. Tahdotko sinäkin saman?
Asta Kokkarinen
sosionomiopiskelija
Jaa tämä artikkeli: