Romaniarki. Suomessa ”turistin” statuksella viipyvät romanikerjäläiset yöpyvät metsissä. Päivisin he voivat peseytyä ja pyykätä päiväkeskus Hirundossa. Scumpitsa Mandinga (vas.) on edellisyönä ajettu puistosta. Suomalaismies on aamulla lyönyt Iuliana Baldovinia takaraivoon. Kuva: Esko Jämsä
Kerjäläisten valtakunta
Monet suomalaiset eivät osaa ajatella romanikerjäläisiä ihmisinä. He eivät ole vain käpertyneitä nyyttejä kadulla, sanoo romanien kanssa päiväkeskus Hirundossa työskentelevä Marjatta Vesalainen.
Ulko-oven viereen seinään on tuhrittu likaisella ja rumalla käsialalla englanniksi ”menkää kotiinne, bulgarialaiset ja romanialaiset rikolliset”. Tekstin viereen on mustalla tussilla kirjoitettu siistillä käsialalla vastalause, jossa töhrijöitä syytetään rasistisiksi junteiksi. Viereen on piirretty kukka. Joku toinen on vielä lisännyt: ”Kaikilla ei ole kotia tässä maailmassa. Me, joilla on koti, kestäkäämme.” Tämä on Helsingin Diakonissalaitoksen romanipäiväkeskus Hirundo.
Tänään Hirundossa on hiljaista, sillä asiakkaille on kerrottu vesikatkoksesta. Se estää pyykinpesun ja suihkussa käymisen.
– Romanit yrittävät huolehtia hyvin puhtaudestaan, vaikka asuvatkin vaikeissa oloissa, sanoo päiväkeskuksessa työskentelevä Marjatta Vesalainen.
– Hirundoa ei ollut vielä mainostettukaan, kun jo ensimmäisenä päivänä yli sata asiakasta tulvi sisään. Eri paikkakunnilta kotoisin oleville romaneille täytyi jakaa omat viikonpäivät, jolloin he voivat tulla asioimaan.
Hirundo on arkipäivisin avoinna neljä tuntia. Keskuksessa työskentelee 2–3 Diakonissalaitoksen ihmistä sekä jonkin verran vapaaehtoisia.
Kiireisimpinä päivinä kävijöitä on jopa yli sata. Suurimman osan toiminnasta rahoittaa Helsingin Diakonissalaitos. Kaupungin sosiaalivirastosta on saatu 30 000 euroa järjestöavustusta ja Helsingin seurakuntayhtymältä 35 000 euroa.
Ovi käy, ja sisään pyyhältää Scumpitsa Mandinga. Nainen on kuuromykkä. Tarmokas Iuliana Baldovin kuitenkin ymmärtää Scumpitsan elekieltä. Poliisi on yöllä häätänyt Scumpitsan yösijaltaan ulkona puistossa.
Kun ensimmäiset romanikerjäläiset ilmaantuivat Helsingin kaduille 2007, suomalaiset olivat hämmentyneitä. Nyt he ovat vihaisia.
– Kolmessa vuodessa osa suomalaisista on muuttunut pahoiksi. Tänäänkin joku kävi päälleni takaapäin ja löi minua takaraivoon niin, että muovisen hiuspidikkeeni piikit menivät poikki, Baldovin kertoo.
– Suomessa on hyviä ja pahoja ihmisiä niin kuin romaneissa on hyviä ja pahoja. Emme me kaikki ole rikollisia.
Rikollisuus on ollut julkinen puheenaihe. Varsinkin huhut järjestäytyneestä rikollisuudesta ovat haitallisia. Marjatta Vesalainen on käynyt Romaniassa ja nähnyt, mitä on köyhyys.
– Kerjättyjä rahoja ei tarvitse luovuttaa kuin korkeintaan aviomiehelle tai miespuolisille lähisukulaisille, koska talousasiat eivät ole naisten hoidossa, hän sanoo.
– Romaniassa monet muutkin kuin romanit ovat velkaantuneet siksi, että kun pankit eivät lainaa työttömille, heidän on jokapäiväisiä elinkustannuksia, kuten kaasulaskua tai terveydenhoitokuluja, varten lainattava rahaa yksityisiltä ihmisiltä.
Vesalainen ei usko, että kerjäisyyden takana olisi jokin erityinen ”mafia”.
– On syntynyt velkakierre, jossa lainaajat eli niin sanotut camatarit ovat asettaneet jopa 200 prosentin koron lainalle. Jotkut ovat lainojen vuoksi menettäneet talonsa.
CIA:n The World Factbookin mukaan Romanian työttömyysprosentti on 6,9, ja koko väestöstä peräti joka neljäs elää köyhyysrajan alapuolella. Romanit ovat kaikkein heikoimmassa asemassa.
– Ja Romania on myyty! Ulkomaalaiset yritykset omistavat tehtaat, jonne on tuotu kiinalaisia töihin, minkä lisäksi tehtaiden nykyteknologia on korvannut ihmistyövoiman, Iuliana Baldovin kommentoi.
Hän itse tahtoisi töitä Suomesta, mutta ilman kielitaitoa asia ei toistaiseksi etene. Marjatta Vesalaisen mukaan järjestelmä on nurinkurinen.
– Suomessa työnhaku edellyttää, että työnhakija on rekisteröitynyt ulkomaalaispoliisille, mutta rekisteröitymiseksi on kyettävä todistamaan toimeentulokykynsä. Se ei onnistu, ellei jo ole saanut työpaikkaa.
Päiväsaikaan romaninaiset kerjäävät ja miehet dyykkaavat kaatopaikkoja ja keräävät romurautaa. Iltaisin he kokoontuvat taas yhteen. Heillä on metsässä grilli. Talven tullessa monien elämä muuttuu jäätäväksi helvetiksi. Muutamien romanien kohdalla tilanne on lohdullisempi, sillä jotkut suomalsiet ovat majoittaneet heitä väliaikaisesti kotiinsa.
Yksi tilapäismajoittajista on ollut helsinkiläinen muusikko Kyösti Roth. Hän on kertaalleen puolentoista kuukauden ajaksi majoittanut kolmea bulgarianromania. Roth on huolissaan kerjäläisistä, ja siksi hän käy välillä Hirundossakin katsomassa, mikä on heidän vointinsa.
– Kummallisinta on se, että uskovaiset ovat nykyään rasisteista äänekkäimpiä, Roth ihmettelee.
– Se on ihmeellistä, kun ajattelee, että tavallisesti kristittyjen luulisi olevan sorrettujen puolella.
Roth tuntee myötätuntoa niin paljon, että kerran hän Pakilassa orkestereineen keräsi kerjäläisiä varten tyhjiä pulloja monta tuntia.
– Olen itse suomalaisen pakkosopeuttamisen tulos. Minut otettiin pois vanhemmiltani ja pantiin kasvatuslaitokseen, jotta minusta tulisi oikea suomalainen. Oletus tässä maassa on se, että romani on hyvä romani heti, kun hän lakkaa olemasta romani.
Juhani Huttunen
Jaa tämä artikkeli: