Jumalanpalvelus puistossa. Eeva Suhonen tutustui Mätisfestareihin ensimmäistä kertaa. Kesäisessä messussa laulettiin Suvilinnun lauluvihkon lauluja Kannelmäen seurakunnan musiikkiryhmän rytmikkäällä säestyksellä ja kerättiin kolehti Kirkon Ulkomaanavulle.
Kesäinen festivaalipäivä Mätäjoen rannalla
Hellepäivä houkutteli asukkaat liikkeelle Kaarelassa, jossa vietettiin koko perheen Mätisfestareita.
Teksti Noora Hellman
Kuva Sirpa Päivinen
Kaarela-seuran järjestämät Mätisfestarit toivat sunnuntaina Malminkartanon ja Kannelmäen väliselle Kartanonhaan puistoalueelle jos jonkinlaista kojua. Kaupan oli niin syötävää, arpoja, postikortteja kuin vaatteitakin.
Puistoa halkovan Mätäjoen rannoille asettui myös kalastuskamppein varustautuneita ihmisiä, sillä liikuntavirasto laski jokeen kirjolohia kalastettavaksi.
Ennen kuin Sävelorkesteri, taikuri, klovni, Eino Grön tai muut esiintyjät pääsivät päälavalle, ohjelmassa oli Mätismessu. Kannelmäen seurakunnan messu tuotiin kirkosta ulkoilmatapahtuman keskelle. Nyt pidettiin jo 18. Mätisfestarit, ja seurakuntakin osallistui neljättä kertaa.
Aikanaan toive yhteistyöstä tuli yhdistykseltä.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että seurakunnan pitää mennä sinne, missä ihmiset ovat, sanoi Kaarela-seuran puheenjohtaja Erik Bärlund.
Messuista on kuulunut hänen korviinsa vain hyvää palautetta. Kirkkoherra Sakari Enrold uskoo, että erilaiset asukaslähtöiset tapahtumat ovat alueelle hyväksi. Ulkoilmajumalanpalvelus madaltaa kynnystä astua messuun.
– Tänne on helppo tulla esimerkiksi lasten tai koirien kanssa, Enrold totesi.
Lasten pomppiminen lavan viereisessä pomppulinnassa ei tuntunut häiritsevän jumalanpalvelusrauhaa.
Heti messun aluksi kajahti Suvivirsi, sillä kaikissa helsinkiläisissä messuissa vietettiin Suvivirren sunnuntaita.
– Olisi kiva, jos kouluissakin laulettaisiin yhä Suvivirsi, tuumi aviopuolisonsa Martin kanssa Pohjois-Haagasta pyöräillyt Sonja.
Pariskunta suunnitteli jäävänsä messun jälkeen vielä kahvittelemaan festivaalialueelle. Malminkartanossa asuvasta Eeva Suhosesta oli mukava lähteä kauniina hellepäivänä ulkoilmamessuun.
Moni muu oli ilmeisesti ajatellut samoin. Suosio yllätti, ja seurakunnan varaamat 300 Suvilinnun laulu -vihkoa loppuivat kesken. Laulunsanoja kehotettiin näyttämään myös vierustoverille.
Suhonen on kokenut Kannelmäen seurakunnan helposti lähestyttäväksi.
– Kannelmäessä seurakunta lähestyy alueen asukkaita maanläheisesti, Suhonen sanoi. Hän arveli, että näin ei välttämättä ole kaikissa seurakunnissa.
Asta Rusila ja Merja-Liisa Hinkkanen löysivät tiensä Mätismessuun leikkimielisen Bongaa messu -kierroksen myötä, jonka Helsingin seurakuntayhtymä aloitti keväällä.
– Tavoitteena on, että kullakin seurakunnalla olisi yksi nimikkomessu vuodessa. Rohkaisemme näin vierailemaan eri kirkoissa, verkkopappi Markus Kartano kertoo.
Bongarit keräävät messupassiin tarroja. Kun niitä on tietty määrä, kävijä saa seurakunnalta pienen muiston, kuten pinssin, kirjan tai kirkkopelikortit.
Rusila ja Hinkkanen ovat käyneet kaikissa kymmenessä Bongaa messussa.
– Ehkä uteliaisuus sai mukaan. Olen usein miettinyt, että haluaisin tutustua eri kirkkoihin. Nyt tuli hyvä syy. Tätä kautta olen saanut myös ystävän, Asta Rusila sanoi nyökäten Merja-Liisa Hinkkaseen.
– Niin, tapasimme Huopalahden kirkkokahveilla, Hinkkanen vahvisti. Sattumalta molemmat asuvat Malmin seurakunnan alueella.
Markus Kartano kertoo, että Bongaa messu -kierros on saanut ihmisiä liikkeelle.
– Keskimäärin messuihin on tullut 30–40 ihmistä enemmän kuin seurakuntien messuihin muuten. On tietysti iso sitoutuminen, jos käy kaikissa, Kartano sanoo.
Bongailu jatkuu kesätauon jälkeen syksyllä. Mukaan voi lähteä, vaikkei keväällä olisi osallistunut. Kartanon mukaan haaste on saada useammat helsinkiläiset tietoiseksi mahdollisuudesta bongailuun.
Jaa tämä artikkeli: