Suvivirren jälkeen. Suvivirsi on monelle kesän merkki siinä missä tuomenkukat tai pääskyset. Sitä on veisattu koulujen kevätjuhlissa likimain sata vuotta.
Kesäinen kestohitti
Suvivirttä on veisattu Suomessa yli 300 vuotta.
Suvivirsi on monelle kesän merkki siinä missä tuomenkukat tai pääskyset. Se on Suomen tunnetuin ja luultavasti rakastetuinkin virsi, joka mielletään samalla lailla suomalaisuuteen kuuluvaksi kuin Maamme-laulu tai Porilaisten marssi.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas M. S. Lehtonen arvioi, että Suvivirsi on suomalaisille enemmän kuin virsi. Sillä on muitakin kuin hengellisiä merkityksiä.
– Suvivirsi on kevään juhlintaan kuuluva vuodenaikaisrituaali, joka on syöpynyt itseymmärrykseemme. Sen asema on vahva, koska sitä lauletaan aina tietyssä kohtaa vuodenkiertoa.
Suomalaiseksi mielletty Suvivirsi on ollut suomalaisessa virsikirjassa vuodesta 1701 asti, mutta se on alkuperältään tuontitavaraa. Virren melodia on ruotsalainen kansansävelmä, johon laadittiin sanat 1690-luvulla. Sanoittajana pidetään Israel Kolmodinia, visbyläistä pappismiestä. Nykyisinkin Suvivirsi on Ruotsissa rakastettu kevätjuhla-, hää- ja jopa hautajaisvirsi.
Suvivirsi kirjoitettiin aikana, jolloin Ruotsissa ja Suomessa oltiin toipumassa pitkistä ja raskaista nälkävuosista. On arvioitu, että niiden aikana lähes kolmannes väestöstä menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Tuomas M. S. Lehtosen mukaan silloisessa niukkuuden kulttuurissa virren teksti ja sen visio uudesti luomisesta ja Jumalan runsaista lahjoista on varmasti puhutellut ihmisiä. Alkuperäisessä tekstissä pyydetään hyvää satoa ja tihkuvaa rasvaa ja rinnastetaan ne hengelliseen ravintoon.
Enää ei virren sanoista löydy kylvövakoa tai rasvaa. Nykyveisaajaa virressä koskettaa alkusäkeistöjen vahva luonnontunne. Pohjoisessa eläville kontrasti pitkän pimeän talven ja keväällä heräävän luonnon välillä on suuri. Virren teologiaan on helppo yhtyä: luonto kertoo hyvästä Luojastaan.
Lehtonen on jäljittänyt Suvivirren juuria keskiajalle ja Keski-Eurooppaan saakka. Virren ensimmäisessä säkeistössä on hänen mukaansa paljon samaa kuin latinankielisen 1500-luvulta peräisin olevan Piae Cantiones -kokoelman laulussa Tempus adest floridum.
– Se puolestaan on uskonnollinen muunnelma 1200-luvulla kirjoitetusta etelätirolilaisesta eroottisesta kevätrunosta, Lehtonen lisää.
Hänen mielestään Suvivirressä kiehtovinta onkin sen kielellinen, historiallinen ja sisällöllinen monikerroksisuus. Kestohitin menestysresepti näyttää olevan hyvin erilaisten ainesten yhdistäminen.
– Virsilaulun melodioiden ja runomittojen runko on tullut meille Länsi-Euroopasta. Suvivirren suomentaja, luultavasti Erik Cajanus, puolestaan on hyödyntänyt vanhasta kalevalaisesta runoudesta tuttua tyylikeinoa, alkusointua: jo joutui, armas aika, suvi suloinen, koristaa kukkanen, laiho laaksossa. Sisällössä on vuodenkiertoon liittyvää luontomystiikkaa ja viittauksia Vanhan testamentin Laulujen lauluun. Ja pohjalla vaikuttaa keskiaikainen latinankielinen eroottinen runous, Lehtonen tiivistää.
Kytkös koululaitokseen on pitänyt Suvivirren suosiota yllä. Kansakoulun kevätjuhlien ohjelmaan se vakiintui tiettävästi 1900-luvun alussa. Mutta miksi se saa isät ja äidit kyynelehtimään?
– Tunnelataus kasvaa, kun jotain tekstiä käytetään tietyssä yhteydessä kauan. Suvivirren käyttöyhteys on ollut niin fiksattu, että ensimmäisenä tulee aina mieleen se kevätjuhla. Ensin se on itse koettu koululaisena, sitten on siirrytty vanhemman rooliin. Jokaisella meistä on Suvivirrestä vahvoja muistikuvia, Tuomas M. S. Lehtonen selittää.
”Vuosi vuodelta” ei siis viittaa vain vuodenkiertoon, vaan myös ajan kulumiseen, vanhenemiseen ja luopumiseen.
Jotain Suvivirren merkityksestä kertoo se, että siitä kiistellään. Lehtosen mukaan jo 1970-luvulla Suvivirttä oltiin jättämässä pois kevätjuhlista uskonnonvapauteen vedoten. Viime vuosina on keskusteltu siitä, sopiiko virsi edelleen monikulttuurisen ja -uskontoisen koulun kevätjuhlaan. Sen tilalle on myös ehdotettu Suvilaulua, jossa sanat on muokattu uskonnottomiksi.
Lehtonen on seurannut käytyä keskustelua eikä ole kuullut yhtään vakuuttavaa perustelua sille, miksi Suvivirrestä pitäisi luopua.
– Suvivirsi on hieno yhdistelmä yleiseurooppalaista ja pohjoista suomalaista kulttuurista perimää. Olisi todella sääli, jos näin jännittävä ja kiinnostava teksti kadotettaisiin.
Teksti Kaisa Halonen
Kuva Sirpa Päivinen
Jaa tämä artikkeli: