null Kesäopas pääsee kokemaan ihmisvilinää ja nauttimaan hiljaisuudesta

– Kirkkorakennuksen ulkopuolisista asioista ihmisiä kiinnostaa eniten vuonna 1960 Bodom-järvellä surmattujen hauta, tietää Pyhän Laurin kirkon opas Tea Yli-Perttula. Kuva: Sini Pennanen

– Kirkkorakennuksen ulkopuolisista asioista ihmisiä kiinnostaa eniten vuonna 1960 Bodom-järvellä surmattujen hauta, tietää Pyhän Laurin kirkon opas Tea Yli-Perttula. Kuva: Sini Pennanen

Hyvä elämä

Kesäopas pääsee kokemaan ihmisvilinää ja nauttimaan hiljaisuudesta

Tea Yli-Perttulalle Pyhän Laurin kirkko on tuttu paikka. Kirkko-oppaan työn suola on kohtaamiset.

Kun Tea Yli-Perttula aloitti kesäkuun alussa toisen kesänsä oppaana Pyhän Laurin kirkossa, paikka tuntui kovin tutulta, kuin kodilta. Siitäkin, mitä kaikkea työ toisi tullessaan, saattoi tietää jotakin.

Viime vuonna kesäkuu oli aika hiljainen, ehkä säittenkin takia. Heinä–elokuulla kävijöitä oli paljon enemmän.

– Valtaosa kirkossa kävijöistä on paikallisia ihmisiä, jotka tulevat nauttimaan kirkon hiljaisuudesta. Monet käyvät haudoilla ja poikkeavat ehkä myös kirkkoon muistelemaan läheistään, hiljentymään ja rauhoittumaan.

Arki-iltapäivisin ihmisiä kävi kirkossa myös konfirmaatio- ja vihkiharjoituksissa sekä kastetoimituksissa. Joidenkin torstain päivämusiikkikonserttien ja barokkifestivaalin aikaan kirkko täyttyi ihmisistä.

Matkailijoissa oli kotimaisten lisäksi pohjoismaalaisia ja eurooppalaisia. Kaukaisimmat turistit tulivat Australiasta, Intiasta, Kiinasta ja Japanista.

– Mieleeni on jäänyt ranskalainen piispa. Hän liikkui siviilivaatteissa ja hänen tulkkinaan toimi suomalainen sukulaispoika. Kirkossa piispa halusi olla rauhassa ja rukoilla.

 

Pyhän Laurin kirkko on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus."

 

Työpäivänsä aikana opas on enimmäkseen paikallaan sisäänkäynnin läheisyydessä. Hän kertoo tulijoille, kuka on. Jos joku haluaa, hän kertoo kirkosta.

– Vaikka olin valmistautunut oppaan tehtävään, viime vuonna tuli aluksi paljon kysymyksiä, joihin en tiennyt vastausta. Kaikista kirkkorakennuksen yksityiskohdista ei kyllä mitään varmaa tietoa ole olemassakaan, toteaa Tea Yli-Perttula.

Kesän mittaan hän jatkoi perehtymistään kirkon ja Helsingin pitäjän kirkonkylän vaiheisiin. Kirkko-oppaan tehtävään hänellä onkin mitä mainioin tausta.

Vaikka hän on alkujaan suomenkielinen tuusulalainen, hän opiskeli matkailualaa Paraisilla ruotsiksi. Sitten hänestä tuli lentoemäntä 11 vuodeksi. Sen jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan teologiaa.

– Tuli halu kehittää itseään ja testata, riittävätkö rahkeet opiskeluun vielä aikuisiällä. Kun poikani oli aloittelemassa koulunkäyntiään, opiskelulleni tuli sopiva hetki. Henkiset ja hengelliset asiat ovat lähellä sydäntäni.

Yli-Perttulaa kiinnostaa teologiassa suunnilleen kaikki. Pääaineekseen hän valitsi kirkkohistorian, lähinnä innostavan opettajansa ansiosta.

– Olen ollut seminaarissa, jonka aiheena oli vähemmistöjen kirkkohistoria. Vähemmistö voi olla mikä tahansa, uskonnollinen, kielellinen, seksuaalinen. Teen gradua suomenruotsalaisen papin ja lääkärin Asser Stenbäckin perhe- ja seksuaalikasvatuksesta.

Kirkkohistorian opinnoissaan Tea Yli-Perttula on kuunnellut keskiajan kirkkoja tutkineen Markus Hiekkasen luentoja. Niiden pohjalta on selvää, mikä Pyhän Laurin kirkko on historiallisena paikkana ja matkailukohteena.

– Pyhän Laurin kirkko on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Se on rakennettu 1450- ja 1460-lukujen välissä. Se on samaa sarjaa Sipoon, Porvoon, Pernajan ja Pyhtään keskiaikaisten kirkkojen kanssa. Rakentajan nimeä ei tiedetä. Häntä kutsutaan Pernajan mestariksi.

Pernajan mestarin tunnusmerkki on 28-jakoinen kuoriholvi. Sitä ei enää ole Pyhän Laurin kirkossa vuoden 1893 tulipalon ja kirkon korjauksen jäljiltä.

Ihmisiä tulee tutustumaan kirkkoon tipoittain, yksitellen tai pieninä ryhminä. Viime kesänä Yli-Perttula huomasi, että oli tilanteita, joissa ei oikein tiennyt, miten toimia: jatkaako aikaisemmin tulleiden kanssa vai vaihtaako välillä kieltä uusien tulijoiden mukaan.

Tänä kesänä kokeillaan opastuksia myös organisoidummin. Niitä tarjotaan maanantaisin ja tiistaisin kello 14. Pyhän Laurin kappeliin pääsee oppaan kanssa perjantaisin kello 17.

– Viime vuonna kappeli jäi vähälle huomiolle. Kävin siellä joidenkin yksittäisten ihmisten kanssa. Sekä kirkko että kappeli ovat pyhiä paikkoja. Kirkko on monenlaisen toiminnan paikka ja kappeli on rauhan tyyssija.

Oppaan työssä myönteinen yllätys Tea Yli-Perttulan mielestä on sen monipuolisuus. Siihen tuovat oman lisänsä kahdenkeskiset keskustelut ihmisten kanssa.

– Kaikkia ei kiinnosta historia. Mutta kun ihmisellä on surua tai muuta mietittävää, hän voi haluta jutella siitä rauhassa jonkun kanssa. Sellaiset kohtaamiset tuntuvat tärkeiltä.

Hän on valmistautunut hyvin koko kesän kestävään työhönsä.

– Viime kesänä en päässyt työni takia yhteiselle lomamatkalle perheeni kanssa. Nyt teimme perhematkan ennen työkauteni alkua toukokuussa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.