Pirjo Selkisalo teki seitsemän vuotta sitten löydön. Naapurissa majailee miesystävä. Kuva: Aapo Huhta
Kesäpesä kaupungissa
Itähelsinkiläinen Pirjo Selkisalo mökkeilee Lammassaaressa
Kapeat pitkospuut sukeltavat Pornaistenniemestä keskelle korkeaa kaislikkoa. Pitkospuiden vierestä nousee suokasvillisuutta, ihan kuin vaeltaisi Lapissa. Tosin pohjoisessa oranssi metro ei vilahda kasvien välistä.
Kilometrin mittaiset pitkospuut päättyvät Lammassaareen, keskelle Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualuetta. Siellä nököttää yli sata pientä mökkiä.
Pirjo Selkisalo tervehtii kuistiltaan valtavan lilan alppiruusupensaan kupeesta. Hänen siniharmaan mökkinsä ikkunassa näkyy suuria valkeita simpukoita, kaiteella roikkuvat pienet ankkurit ja seinää koristaa vanha verkko.
Syntyperäinen helsinkiläinen tuli Lammassaareen ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten miesystävänsä kesämajalle.
– Ihastuin paikkaan heti. Istuin laiturilla ja ihailin naapurin mökkiä. Rohkaisin mieleni ja soitin sen omistajalle, ja niin upea paikka vaihtoi omistajaa.
Urbaanissa mökkeilyssä on kiistattomia etuja. Selkisalon mökkimatka Itä-Helsingistä Vesalasta kestää vain puolisen tuntia.
Saarelta pääsee näppärästi myös golfaamaan Espooseen, jos meren tuijottelu alkaa kyllästyttää. Eläkkeelle jääneen toimistopäällikön kesä on pitkä.
Selkisalo nauttii Lammassaaressa luonnosta ja ihmisistä. Miesystävä mökkeilee edelleen naapurissa.
– Kaikki ottivat minut lämpimästi vastaan. Naapurin vanha rouvakin huikkasi, että on ihana saada uusia naapureita.
Maja siirretään retkeilijöiden tieltä
Lammassaaren mökkiläiseksi ei ole ihan helppo päästä. Selkisalo tietää, että osaa majoista asuttaa jo kolmas sukupolvi.
– Halukkaita ostajia on enemmän kuin myyjiä. Väki on hyvin erilaista, nyt olemme saaneet nuoria pareja ja lapsiakin saareen.
Lammassaari oli aluksi työväestön virkistyskäytössä. Viime vuosisadan alussa teltat vaihtuivat pahvimökkeihin, jotka purettiin talveksi. Puisten rakennusten aika alkoi 1940-luvulla.
Myös jokaisella pikkumökillä on oma historiansa. Selkisalon 14 neliön mökin tarina alkaa vastarannalta Kivinokan vuokratontilta, mistä se tuotiin nykyiselle paikalleen jäitä pitkin.
Saaren omistaa Helsingin kaupunki ja sitä hallinnoi Raittiusyhdistys Koitto. Saaresta löytyy kolme suurempaa rakennusta kuten suosittu juhlapaikka Pohjolan Pirtti.
Kaupunki aikoo avata Lammassaaren rantaa yhä enemmän muillekin kuin kesämajan omistajille. Kaupunginvaltuusto päätti toukokuussa siirtää 17 kesämajaa sisemmäs saareen virkistysalueen tieltä. Selkisalon mökki on yksi niistä.
– Harmihan se on, kun on tottunut omaan rantaan ja sitä laittanut. Toisaalta mitä sitä murehtimaan vielä, kun aikataulu on auki, Selkisalo toteaa.
Ei mitään ostettua pihalle
Selkisalon kukkapenkkiä koristavat lukuisat kasvit, näkinkengät reunustavat aluetta, erilaisista kivistä on tehty rappusia ja niillä on koristeltu seinää. Kaikessa näkyy omistajan rakkaus luontoon ja mereen. Sekä paneutuminen, sillä kasvit ja muut pihamateriaalit eivät ole kaupasta.
– Olen kerännyt rikkaruohokukkia metsästä. Periaatteenani on, etten osta tänne mitään, ellei ole ihan pakko. Tuttavat ja naapurit ovat tuoneet merihenkisiä juttuja.
Vanhankaupunginlahti on mökkeilijöiden lisäksi lintubongareiden, koululaisten ja retkeilijöiden suosiossa. Vierailijat eivät mökkeilijöitä juuri häiritse.
– Kerran ryhmä japanilaisia turisteja pyyhälsi paikalle osoittaen innokkaasti Kulosaaren siltaa. Yritä siinä sitten selittää, että menkää samaa tietä takaisin ellette halua uida, Selkisalo naurahtaa.
Jaa tämä artikkeli: