Naimisiin Kampissa. Minttu ja John Nasir vihittiin 12.12.12 Kampin kappelissa. Aamusta iltaan auki olevasta kappelista on tullut kaupunkilaisille kaivattu levähdyspaikka.
Keskusteleva kirkko kiinnostaa
Melkein neljä viidestä helsinkiläisestä elää elämäänsä kaukana kirkosta.
Teksti Sirkku Nyström
Kuva Sirpa Päivinen
Osa kirkkoon välinpitämättömästi suhtautuneista on jo eronnut kirkosta ja suurimmalle osalle kirkolla ei ole heidän mielestään mitään annettavaa. Eniten kirkosta irrallaan olevia on alle 35-vuotiaissa.
Nuorista aikuista kirkkoon kuuluu vielä noin 60 prosenttia. Tämä tieto ja paljon muuta informaatiota on tiivistetty kolmesta suuresta asennekartoituksesta Kotimaa-yhtiöiden Jäsen360-tutkimukseksi. Se antaa kattavan kuvan muun muassa kaikkien suomalaisten asennoitumisesta kirkkoon, uskontoon, elämään ja tulevaisuuteen.
Nykytilannetta kuvastaa lasten kasteiden nopea väheneminen muun muassa pääkaupunkiseudulla. Kasteperheillä on ongelmia löytää lähipiiristään lapselle kummeja, koska kummin pitää kuulua kirkkoon.
Kirkko Helsingissä tutki syksyllä 2011, miksi lapsia ei kasteta. Tärkein syy oli, etteivät vanhemmat halunneet päättää lapsensa kuulumisesta uskonnolliseen yhteisöön.
Pitkäaikainen kirkkovaltuutettu ja ulkoministerin erityisasiantuntija Tarja Kantola on nähnyt asenteiden nopean muutoksen tuttavapiirinsä nuorissa aikuisissa.
Hänen mielestään vaatii rohkeutta uskaltaa sanoa, että uskoo johonkin. Monet kulttuuriset itsestäänselvyydet on viime vuosina kyseenalaistettu.
Elämään luontevasti kuulunut kaste näyttää muuttuvan entistä poikkeuksellisemmaksi valinnaksi. Sama odottaa Kantolan mukaan rippikoulua, joka on ollut nuorten elämässä tärkeä siirtymävaihe. Uskonnon opetuksestakin on tullut pakkopullaa, eikä oikeutta saada uskonnonopetusta pidetä minään.
– Nuoret perheet hakevat ratkaisumalleja toisiltaan. Heillä on omia yhteisöjä, kuten ruoka- ja elokuvapiirejä. Mielipiteet muokkautuvat niissä ja asiat alkavat kertaantua.
– Yhtäkkiä kastejuhlaa järjestävä joutuu altavastaajaksi, koska häntä pidetään vanhanaikaisena ja outona.
Nuorten aikuisten side kirkkoon on löyhä ja katkeaa heti, kun kirkko menettää heidän silmissään maineensa hyvän tekijänä.
Lähellä voi olla aika, jolloin kirkkoon kuuluvan pitää esittää kunnon perustelut valinnalleen.
Tutkija Ilkka Halava on seurannut kirkon tilannetta yli kymmenen vuotta varsin tiiviisti. Hän on huolestunut kirkkoon kohdistuvan sympatian puutteesta.
– Kirkko voisi kuvaannollisesti levittää käsiään ja sanoa, että kaikki ei ole mennyt hyvin. Olemme silti tehneet paljon hyvää muun muassa diakonian alueella. Meillä on esimerkiksi lähes aina auki oleva Kampin kappeli, joka tarjoaa eheyttävää hiljaisuutta.
– Jostain syystä kirkkoa kohtaan ei ole syntynyt sellaista myötätuntoa, jonka lähes kaikki lyödyt saavat Suomessa osakseen.
Halava vertaa kirkon reagointikykyä ja -tapaa Finnairiin, joka on ollut ikävien uutisten takia runsaasti julkisuudessa.
– He vastaavat kysymyksiin, reagoivat ja toimivat tavalla, jota ihmiset odottavat.
Erilaisista asennetutkimuksista ilmenee, että Suomessa elää lomittain ainakin kaksi tapaa nähdä maailma. Toista kutsutaan kansalaisuus- ja toista kuluttamispohjaiseksi maailmankuvaksi. Nämä ryhmät erottuvat selvästi myös Jäsen360-tutkimuksessa.
Kansalaisuuteen kuuluu noudattaa lakeja ja käytöstapoja, kunnioittaa perinteitä ja kantaa oma vastuunsa. Vertaisten kesken käytävä dialogi on vierasta, koska asioita on totuttu hoitamaan ylhäältä alaspäin. Hallintoalamaisuus ei haasta järjestelmää millään tavoin.
Suuri osa näin ajattelevista ihmisistä on syntynyt viimeistään 1970-luvulla ja asuu maaseudulla tai alle 30 000 asukkaan kaupungeissa.
Kuluttamisen pohjalle rakentuvassa maailmassa raha kelpaa mittariksi lähes kaikkeen. Perinteet ja historia eivät kiinnosta muulloin kuin jonkun tapahtuneen yhteydessä. Tärkeää on se, mistä keskustellaan tai mitä media nostaa esiin. Valtaosa näistä ihmisistä asuu isoissa kaupungeissa ja on alle 35-vuotiaita.
– Kirkon pitäisi rakentaa uutta luottamusta jäseniinsä. Jos ihmiset kokevat kirkon ylhäältä päin puhuvana eikä keskustelevana, he kääntävät sille selkänsä. Läpi historiansa kirkko on ollut muutoksen kansanliike. Lähes kaikki Raamatun henkilöt ovat joutuneet muuttamaan elämäänsä. Sieltä löytyisi riittämiin malleja, sanoo Ilkka Halava.
Kuluttamislähtökohdista elämäänsä rakentavat ihmiset kaipaavat Halavan mielestä kirkon puhetta armahtavaisuudesta ja epätäydellisyydestä.
– Kirkko voisi puolustaa henkisen ja hengellisen elämänalueen oikeutta olla olemassa ja sen merkitystä ihmisen henkiselle hyvinvoinnille.
– Molemmissa maailmankuvissa vallitsee teknis-rationaalinen ihmiskuva ja siitä seuraa, että ihmisiltä vaaditaan paljon. Esimerkiksi työpaikkailmoituksissa etsitään vain osaajia ja ammattilaisia. Mitään keltanokkavaihetta ei saa olla olemassa, vaan kaikkien on oltava heti virheettömiä.
– Kirkko olisi oikea yhteisö korostamaan armollisuutta ihmistä kohtaan.
Jaa tämä artikkeli: