Keskustelua Lähi-idän kriisistä
Pauli Ojala (K&k 21.1.) puolusti Israelia mielipidekirjoituksessaan. Hän syytti muuta maailmaa mediasodasta. Olen kyllä eri mieltä. Israelhan on nimenomaan kieltänyt toimittajia pääsemästä Gazaan – näkymä on liian vahingollinen sen imagolle.
Lisäksi se on lähettänyt tuhansia vapaaehtoisia valvomaan tiedotusvälineitä ympäri maailmaa, että sen näkemys asiasta otetaan huomioon. Itsekin tunsin sympatiaa maata kohtaan vielä 1960- ja 70-luvuilla, mutta nyt en voi todeta kuin, että sorretusta on tullut sortaja.
Kirjoittaja totesi, että juutalaiset ovat kärsineet menneisyydessä. Se on totta. Mutta jos henkilöä A kiusataan tänään, se ei tarkoita, että hän saisi huomenna tehdä väärin. Gaza on pitkään ollut alistettu ja saarrettu. Se muistuttaa avovankilaa. Ei ole siis mikään ihme, että tällaisissa oloissa ääriliikkeet saavat kannatusta. Israelin armeijan entinen luutnantti Mikhael Manekin pyysi maansa tekoja anteeksi Helsingin Sanomien yleisönosastossa. Hän totesi, että Gazan siviiliväestöön kohdistuneen iskun myötä Israelin armeija on saavuttanut uuden moraalisen pohjakosketuksen.
Kyllä avaimet pysyvään rauhaan on Israelilla, sillä se hallitsee aluetta sekä sen elintärkeitä vesivaroja. Israelilla on myös ylivertainen armeija, USA:n varakkaiden juutalaisten tuki sekä selkeästi parempi elintaso ja koulutus.
Kari Koistinen
Espoo
Maailma on tottunut vuosituhansien aikana siihen, että juutalaiset vastaavat keksinnöillä ja Nobel-palkinnoilla sekä erilaisilla taiteen osa-alueilla koko maailman hyvinvoinnista. Ja kun maailma on käskenyt, ovat käskystä nöyrästi kävelleet kaasukammioihin. Sitten kääntyi lehti! Kirjassaan Mila 18 Leon Uris kertoo, mitä tapahtui Varsovan getossa. Siellä juutalaiset huomasivat, että on mahdollista myös taistella asein pyöveleitään vastaan.
Juutalaiset saivat itselleen oman valtion Lähi-itään YK:n päätöksellä 1948. Me suomalaiset tiedämme, että taivaan ja maan Jumala on Sanassaan luvannut juutalaisille tuon Israelin maan. Se kauppakirja on useimpien suomalaisten kotona. Jos joku haluaa oikeaa tietoa nyky-Israelin alkuajoista (esimerkiksi, miksi palestiinalaiset poistuivat, vaikka juutalaiset toppuuttelivat), lukekoon Uriksen romaanin Exodus. Omaan arvoonsa voi jättää YLEn uutisoinnin.
Nyt kun Gazassa kiehuu ja Kirkon Ulkomaanavun sairaala on tuhottu, itketään krokotiilin kyyneleitä. Aivan kuin se olisi suuri yllätys. Jokainen, joka on seurannut sikäläisiä tapahtumia, on osannut odottaa tätä. Tulee mieleen Mainilan laukaukset. Nyt on helppo näyttää tietämättömille, minkälainen hirviö Israel on. Se tietysti jätetään kertomatta, että sieltä sairaalasta Hamas ampui ohjuksia ja että Israel käski ihmiset rakennuksesta ulos. Siksi kukaan ei kuollut. Sitä myöskään ei kerrota paitsi korkeintaan sivulauseessa, että Hamas käyttää lapsia kilpenä, kun ampuvat.
Into Nordgren
Riihikallio
Jaa tämä artikkeli: