Kastepäivä. Kaste kuvaa syvää yhteyttä.

Ketjussa

• 07.01.2013 14:01

Hän katsoo vakavin ja ihmettelevin silmin, kun rovasti–isoisä toimittaa kastetta. Poika, jo yli puolivuotias, on tullut maapallon toiselta puolelta äitinsä synnyinmaahan, ja istuu nyt, pyhän toimituksen aikana, isänsä vahvoilla käsivarsilla.

Ristinmerkki kasvoihin ja rintaan, kastevettä päähän kolme kertaa: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja niin Johannes Alvar liitetään kristillisen seurakunnan yhteyteen. Hän on nyt nimeltä kutsuttu kristitty.

Siunaus ja virsi, ja sitten rovasti–isoisä antaa läsnä olevalle seurakunnalle, sukulaispiirilleen, tehtävän, että tästä lähtien rukoilisimme Johanneksen puolesta. Se tuntuu tärkeältä. Toisaalta ajattelen, että olkoonpa Johannes kastettu tai ei, hän tarvitsee meidän rukouksiamme ja huolenpitoamme. Jokainen lapsi tarvitsee.

Minua liikuttaa ajatus, että kaste liittää meidät sukupolvien ketjuun, yhteiseen kristilliseen perinteeseen. Mutta se myös velvoittaa meitä, ettei kukaan putoaisi tuosta ketjusta.

Kaste merkitsee vielä enemmän. ”Paljon enemmän kuin ymmärrämme, taivaan Isä, kasteessamme annoit”, luen kastevirrestä 217.

Mietin lapseen piirrettyä ristinmerkkiä. Miksi tuo kärsimyksen merkki? Miksi ei jotain valoisampaa?

Mutta risti on kristityn tunnusmerkki ja myös lopullinen turva. Salatulla tavalla risti liittää meidät Kristukseen, häneen, jonka Jumala lähetti kärsimään meidän rinnallamme ja meidän puolestamme.

Risti on merkki Jumalan armosta ja rakkaudesta. Sen varaan on hyvä jäädä.

Eeva Hurskainen

1. sunnuntai loppiaisesta