Kuva: Sirpa Päivinen
Keväthuuman tutkija
Pikkupoika on menossa isoäidin kanssa konditoriaan, kun he huomaavat Toukolan Kumtähdenkentällä valkolakkeja. On Flooran päivä ja ylioppilaat nostavat maljoja. Valon syleilemä huuma jää mieleen. Se tuntuu kiteyttävän jotain keväästä. Siitä tulee pojan lempivuodenaika.
Vuosikymmenet ovat vierineet. Timo Partonen, 48, on nyt psykiatri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori. Mieliala, depressio ja itsetuhokäyttäytyminen -yksikön päällikkönä hän tuntee hyvin myös kevään oikukkaan julmuuden. Vuodenaikojen vaikutus ihmiseen on hänen keskeisiä tutkimuskohteitaan.
– Vaikka vuodenajat ovat hienoja, muutos on elimistölle rasite. 85 prosenttia aikuisista suomalaisista huomaa vuodenaikojen vaikutuksen mielialaansa ja käyttäytymiseensä, selkeän rauhaisa mies kertoo.
Useimmille kevät tekee – autuus sentään – hyvää. Ulkona läikehtivä valo käynnistää aivoissa välittäjäaine serotoniinin voimakkaan tuotannon. Sosiaalinen aktiivisuus, toimintatarmo ja fyysinen vire lisääntyvät.
Optimismi näkyy jopa pörssikursseissa. Ihmisten kesken altistutaan ihastumiselle ja rakastumiselle.
– Hermosoluissa tulee tavallaan täysi höyry päälle. Vieraat kasvot alkavat helpommin viehättää, sosiaalisuus ja empatia lisääntyvät; on mukava olla toisten seurassa ja he kiinnostavat. Luonto on sisäänrakentanut meille tällaisen mahdollisuuden.
Serotoniinin lisäksi keväällä virtaa myös dopamiini – mielihyvän kokemiseen liittyvä välittäjäaine, johon muun muassa kokaiinin teho perustuu.
– Dopamiini liittyy hyvin selvästi myös siihen, että kiinnostus pysyy yllä ja kapenee kohteeseensa. Rakastuneille tämä on tietysti hyvä asia.
Kevään kääntöpuolen tietävät monet masentuneet, joiden oireet jyrkkenevät. Heidän elimistössään tapahtuu poikkeava reaktio, jonka mekanismia vielä täysin tunneta.
– Tällöin valo voi lisätä ahdistuneisuutta ja jopa aiheuttaa suoranaista fyysistä kipua.
Itsemurhatilastot kertovat kevään osalta karua kieltään: itsemurhayrityksiä on eniten huhtikuussa ja -kuolemia toukokuussa.
Kaamosmasennuksesta 1996 väitelleen Timo Partosen erityistuntemukseen kuuluu ihmisen ”sisäisen kellon” merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. Harvemmin tiedostetaan, että elimistömme tahdistuu ympäristön valomäärän lisäksi lämpötiloista. Keväällä sisäinen kello joutuu haastavaan ”ristivetoon”, kun sään lämpeneminen ei pysy valon lisääntymisen tahdissa.
– Terve elimistö sietää ristivedon. Silti jokaiselle on apua lämpimästä pukeutumisesta keväällä. Tulee pitää myös huoli riittävän pitkistä yöunista, vaikka valostuvat illat houkuttelevatkin aktiivisuuteen. Muutoin vaarana on kevätväsymys.
Suomessa jos missä vuodenaikojen vaikutusta ihmiseen olisi hyödyksi opettaa ihan kansalaistaitona.
Tätä professori ei panisi pahakseen. Ylipäätään hän on tiedon ja valistamisen ystävä, tutkimuksen popularisoija.
– Meidän olisi hyvä opetella kriittisyyttä. Kaupallisuuden paine ja kiire voivat pinnallistaa asiakeskustelua, hän huomauttaa.
Vapaa-ajalla luonto on Partoselle tärkeä. Usein hän ottaa kameran mukaan.
– Kuvaan valoa – valon ja varjon leikkiä.
P.S. Asun Tammisalossa perheeni kanssa.
En ole koskaan sanonut ”ei koskaan”.
Jos vain voisin, ottaisin aikaa itselleni ja kirjoittaisin romaanin.
Marko Leppänen
Jaa tämä artikkeli: