Kiehtovia arjen kuvauksia
Tavallisten ihmisten työ ja elämä on kiinnostavaa arjen historiaa.
KIRJA Ujostelemattomat tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen kätilöiden työhön ja naisen elämään 1700-luvun Suomessa ja Ruotsissa. Kirjan kirjoittaja Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen on huomannut, että useat sukupuolihistorian tai naistutkimuksen tulkinnat ovat osoittautuneet kätilöiden kohdalla hankaliksi. Toisaalta pitää paikkansa, että käsityöläisnaisen työ ei saanut samaa arvostusta ja lain suojaa kuin miehen työ. Toisaalta taas esimerkiksi kaupunkien koulutetut kätilöt olivat varhaismodernin ajan arvostettuja ja itsenäisiä käsityöläisiä.
Ujostelemattomat kertoo kätilön koulutuksesta, välineistä ja tavoista, joilla synnytyksiä hoidettiin. Jotkut tarinat nostavat hiukset pystyyn. Kätilöt toimivat virkamiehen vastuulla oikeudessa antaessaan lausuntoja väkisinmakaamisesta, lapsenmurhasta tai keskenmenosta.
Vainio-Korhonen kertoo laajemminkin 1700-luvun naisen elämästä, asenteista ja arvostuksista. Mielenkiintoinen piirre on ajan suvaitsevaisuus. Kätilöt tutkivat tarkkaan syntyvät lapset, ja aina välillä syntyi sellainen, jonka sukupuoli ei ollut selvä. Sukupuoli saattoi aikuisiällä jopa vaihdella. Jönköpingin seurakunnassa Gertrud-nimiselle hermafrodiitille rakennettiin oma istuinpaikka ikkunoineen kirkon vintille, josta hän saattoi seurata jumalanpalvelusta. Näin hänen ei tarvinnut valita kirkkosalin miesten- ja naistenpuolen penkkejä.
Naiset synnyttivät ahkeraan, monet joka toinen vuosi. Luksusloman synnytyksen yhteydessä taas sai brittiaristokraatti Emily Lennox, joka synnytti 22 lasta. Lapsi luovutettiin heti palvelusväen ja imettäjän hoiviin, ja synnyttäjä lepäili neljä viikkoa. Kaikki hänen toiveensa täytettiin ja vieraiden virta viihdytti toipuvaa emäntää seurustelun ja kortinpeluun avulla. Kyllähän sitä sitten taas jaksaakin.
KIRJA Sirkka-Liisa Rannan huolella kuvitettu kirja Naisten työt piirtää herkullisen kuvan elämän arjesta 1860-luvulta 1960-luvulle. Naisen piti osata niin höyhentyynyn kuin makkarankin teko, karjanhoito ja piirakanrypytys ompelusta, villan karstauksesta ja ruuanlaitosta puhumattakaan.
Varmasti oli raskasta, varmasti ruumis kului ja mieli väsyi. Mutta oli siinä myös jotain perusteellisen komeaa, että nainen osasi ja tarttui työhön kuin työhön. Tätä pelottomuutta kannattaa uusavuttomien nykyihmisten kunnioittaa ja ottaa siitä opikseen.
Hilpeyttä herättää Rannan siteeraama Kotilieden juttuotsikko vuodelta 1927: ”Sopiiko miehen auttaa vaimoaan kotitaloustöissä?” Aihe oli niin arkaluonteinen, että lehti arveli sen olevan monelle perhesalaisuuteen verrattava asia. Niistä ajoista olemme onneksi pitkälle edenneet.
Erinomainen kirja arjen historiasta kiinnostuneille.
KIRJA Sotien jälkeen syntynyt suuri ikäluokka on jäämässä eläkkeelle. Anja Salokannel ja Kaija Valkonen päättivät selvittää, miten tähän sukupolveen kuuluneiden ihmisten elämä on sujunut. He pyysivät 21 suomalaista kertomaan elämästään, ja tuloksena on kiehtova ja koskettava kirja näiden ihmisten tarinoista.
Kauaksi kotoa – Muutoksen sukupolvi -kirjassa monen kirjoittajan lähtökohdat eivät olleet kummoiset. Suuri osa ponnisti oppikouluun ja lukioon vaatimattomista maaseutu- tai kaupunkioloista, mikä vaati sisua ja innostusta. Jotkut joutuivat jo oppikouluvaiheessa muuttamaan pois kotoa, koska koulu sijaitsi niin pitkän matkan päässä. Tästä yhtenä esimerkkinä on pienviljelijäperheen poika Veikko Sonninen, joka päätyi värikkäiden vaiheiden jälkeen Suomen Kustannusyhdistyksen toimitusjohtajaksi.
Kun opintielle oli vanhempien suurten uhrausten avulla onnistuttu pääsemään, sujuivat jatko-opiskelut usein nykyistä helpommin. Vielä 1960-luvulla saattoi yliopistoon päästä huonommillakin papereilla opiskelemaan melkein mitä ainetta tahansa. Yllättävältä tuntuu, ettei juuri kenelläkään ollut suuria urasuunnitelmia ja oma ala löytyi lopulta vähän sattumalta, kuten Anna-lehden toimituspäälliköksi edennyt Sirpa Numminen antaa ymmärtää.
Moni tapasi tulevan aviovaimonsa tai -miehensä kaveri- tai opiskelupiireissä, ja kun perhe alkoi kasvaa, suurenivat myös asunnot. Useimmat kirjoittajista menestyivät alallaan ja osaa työ vei ulkomaille asti. Jokaisen elämässä oli kuitenkin myös surua, sairauksia, avioeroja ja läheisten kuolemia.
Kaiken kaikkiaan Kauaksi kotoa kertoo sukupolvesta, joka on nähnyt elämänsä aikana melkoisia muutoksia. Ne liittyvät Suomen vaurastumiseen ja kaupungistumiseen, koko yhteiskunnalliseen kehitykseen. Enää ei maaseudulla kasvaneenkaan tarvitse kummastella, miten kaupunkilaiset elävät, koska kaikki saavat koulutusta ja kaikilla on kännykät ja tietokoneet.
Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Käsitöiden, synnytysten ja arjen historiaa.
WSOY 2012. 255 s., 38 e.Sirkka Liisa Ranta: Naisten työt.
Pitkiä päiviä, arkisia askareita.
Karisto 2012. 240 s., 31,90 e.Anja Salokannel ja Kaija Valkonen: Kaukana kotoa – Muutoksen sukupolvi kertoo. Kirjapaja 2012. 320 s., 32,90.
Teksti Marja Kuparinen ja
Marjo Kytöharju
Jaa tämä artikkeli: