Koska teen töitä sanojen parissa, katselen ja tutkin niitä joka päivä hieman samoin kuin maalari, joka aina tarkistaa sävyn ennen kuin koskettaa siveltimellään kangasta. Joskus sitä huomaa, että jonkin sanan väri on jossakin välissä selvästi muuttunut niin, ettei sitä voi enää käyttää kuten ennen. Se on hätkähdyttävä havainto. Sanatkin pilaantuvat!

Nyt näyttää siltä, että niinkin tavallinen sana kuin hyvä on menossa pilalle, ainakin tietyssä käyttöyhteydessään. Ketään ihmistä ei voi enää kehua hyväksi. Hyvästä on päinvastoin tullut haukkumasana. ”Hyvä ihminen” tarkoittaa tekopyhää ja ylimielistä tyyppiä, joka kuvittelee olevansa parempi kuin muut mutta on oikeasti samanlaista harmaata massaa kuin kaikki.

Presidentinvaalien alla Pekka Haaviston kannattajia solvattiin juuri niin: ollaanpa sitä nyt hyvää, edistyksellistä ja suvaitsevaista, kun oikein sivarihomoa äänestetään! Pilkkahuutojen kätketympi ja tietenkin tärkeämpi merkitys oli, että Sauli Niinistön kannattajat, siis pilkkaajat itse, tekivät valintansa täysin puhtain ja epäitsekkäin asiaperustein. Kaikki iva on itsekehua ja siksi niin rumaa.

Ilmeisesti kyvyttömyys käyttää sanaa hyvyys muussa kuin ivallisessa ja paatuneessa mielessä on oman otsan alla jomottavan syyllisyyden vaientamista. ”Jos sinä olet hyvä vain näennäisesti, en minäkään ole paha kuin näennäisesti. Mikä helpotus!” Puolustusmekanismin havaitseminen ei vaadi tarkkaa psykologista silmää.

Tärkeämpää on tajuta, että se perustuu väärään lähtöoletukseen: siihen, että hyvä ja paha olisivat vaihtoehtoisia asioita, vastakohtia. Todellisuudessahan meistä useimmilla on kaikki valmius sekä hyvään että pahaan. Ne tulevat erinomaisesti toimeen samassa sielussa. Eikä kumpaakaan noin vain työnnetä yli laidan.

Mitä sitten tehdä omalle syntisyydelle? Sitä sopii pohtia nyt, kun pitkä paasto taas lähestyy.

Syntien tunnustaminen niistä pääsemiseksi on vaikeaa, vaikka osaisi laatia kuinka tarkan luettelon niistä. Ripillä ei ole paljonkaan tekemistä sanojen kanssa, ja kuitenkin sanat ovat siinä hyvin tarpeellisia. Se on niitä harvoja tilanteita, joissa on pakko puhua pelkästään totta, ilman hämäryyttä tai ivailua.

Hyvä sielunhoito on myös tehokasta kielenhuoltoa.