Otollinen hetki. Hannele Kettusen mukaan kielen oppiminen onnistuu parhaiten, kun ollaan kiinnostuneita siitä, mitä lapsi parhaillaan tekee. Kuva: Sirpa Päivinen
Kieli syntyy yhteydestä
Lapsi oppii kielen kasvuympäristöltään yhteydessä toisiin ihmisiin. Puheterapeutti Hannele Kettunen auttaa, jos kielen kehitys häiriintyy.
Perheissä joka päivä vietettävä lapsen ja vanhemman yhteinen rauhallinen keskusteluhetki on Hannele Kettusen toive.
– Tehdään jotain lapselle mieluista tai tärkeää ja jutellaan samalla niin, että lapsi kokee, että hetki on häntä varten. Lapsi tarvitsee sitä ja se on hyväksi myös puheen ja kielen oppimisen kannalta, hän sanoo.
Kolme vuotta sitten Vuoden Puheterapeutiksivalitulla Kettusella on perusterveydenhuollossa annettavasta puheterapiasta kolmen vuosikymmenen kokemus. Nykyisin hänen asiakkaansa ovat lapsia ja kehitysvammaisia. Lapsilla voi olla esimerkiksi 2-vuotiaana sanoja hyvin vähän tai heidän puheensa voi olla epäselvää. Osalla lapsista on vaikeuksia puheen ymmärtämisessä.
Vuorovaikutuksen opettelu alkaa heti syntymästä. Lapsi oppii kielen kasvuympäristöltään yhteydessä toisiin ihmisiin. Hän kuuntelee ja matkii.
– Ratkaisevaa on vastavuoroisuus, kokemus siitä, että ääntelyllä voi vaikuttaa toiseen ihmiseen. Siten puheesta tulee vuorovaikutuksen väline. Vuorovaikutus on sanana kuvaava. Se sisältää vuoron ja vaikuttamisen, niin kuin ihmisten välisessäkeskustelussa tapahtuukin. Vauva ei opi puhetta puhelimessa eikä hyödy televisiosta ensimmäisen vuotensa aikana, Hannele Kettunen sanoo.
Vauvan ja vanhempien välinen kontakti, sen rakentuminen ja yhteys, on kommunikaation kasvumaasto. Vauva oppii, että kun hän ilmaisee tarpeitaan esimerkiksi itkulla, niihin vastataan. Itkujen erilaistuessa vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan niiden sävyerot ja osaavat auttaa vauvaa oikein.
Kettusen mukaan aikuisilla on intuitiivinen kyky toimia vauvan kanssa oikein. Katsekontaktin alkaessa rakentua osaamme asettua lähelle ja etsiä vauvan katsetta. Myös puhetapamme ja äänensävymme muuttuvat.
– Puhutaan hoivakielestä. Monesti vanhemmat kysyvät, oppiiko vauva puhumaan kunnolla, jos hänelle lässyttää. Se on kuitenkin eri asia kuin hoivakieli, johon kuuluvat pehmeä äänensävy, lyhyet ilmaisut, toistot ja hiukan normaalia korkeampi äänensävy. Sanat on hyvä ääntää normaalisti. Vauva suuntautuu kuuntelemaan hoivakieltä ja erottaa sen muusta puheesta itselleen tarkoitetuksi.
Vauvat ovat Hannele Kettusen mukaan aktiivisia hakemaan sitä, mitä tarvitsevat. Lapsi pyrkii yhteyteen kovasti jo ennen kuin osaa tuottaa yhtäkään sanaa.
– Vauvan jokeltelua ja ääntelyä kannattaa vahvistaa ja vastata siihen, antaa uusia ääntelymalleja ja sanallistaa arjen tilanteista tuttuja asioita, vaikkapa vaipanvaihtoa. Vaikka vauva ei vielä paljon vastaisikaan, kannattaa antaa hänellekin oma vuoro, Kettunen suosittaa.
Kirja on Kettusen mielestä erinomainen kielenoppimisen väline. Ollaan lähekkäin, katsotaan yhdessä kirjan kuvaa ja nimetään siinä oleva esine, joka on lapselle entuudestaan tuttu. Kuvista voi itse keksiä asioita, jotka yhdistävät niitä lapsen elämään. Kirjankatselutuokio voi olla aluksi lyhyt, kasvun myötä lapsen keskittymiskyky kehittyy.
– Jo varhain lapset, aivan vauvatkin, rakastavat kuunnella loruja ja riimittelyä. Ne ovat hyväksi kielen kehityksen kannalta ja tukevat muistamista.
Vanhemman kyky kommunikoida vauvan kanssa voi joskus vaikeutua omien lapsuudenkokemusten, väsymyksen tai masennuksen johdosta. Hänen voi olla vaikea herkistyä vauvan viesteille ja vastata tämän tarpeisiin. Tällöin kehitykseen saattaa tulla viivästymistä.
Peli ei ole kuitenkaan menetetty, vaikka viivästystä olisikin. Näitä perheitä Hannele Kettunen auttaa palaamaan niihin asioihin, joissa viive näkyy, ja tarjoamaan lapselle toimintaa ja yhdessäoloa, joka vie taitoja eteenpäin.
Vanhempien rooli puheterapiassa on muutenkin nykyisin suuri, he ovat mukana alusta asti.Tarvittaessa terapeutti ohjaa heitä toimimaan lapsen kanssa kotioloissa uudella tavalla.
– Me kaikki vanhemmat olemme epätäydellisiä, mutta on jo iso asia, jos olemme tietoisia siitä, että omalla toiminnallamme on merkitystä, Hannele Kettunen vakuuttaa.
Yksi vanhemmuuden oleellisista taidoista on kyky oppia tulkitsemaan lapsen ei-sanallisia viestejä.
– Lapselle on tärkeää, että vanhemmat tietävät, miltä hänestä tuntuu. Jo kehon asento, ilmeet, eleet ja käytös, joskus äänensävykin, kertovat tunnetilasta. Se on hyvä sanallistaa ja jutella siihen liittyvistä asioista, Kettunen korostaa.
Nimeäminen rakentaa pohjaa sille, että lapsi alkaa tunnistaa omia tunnetilojaan ja oppii kertomaan niistä sanallisesti. Esimerkiksi vihaisena ei tarvitse riehua, kun voi sanoa, miltä tuntuu.
– Kaikissa tilanteissa tulee aina pyrkiä ymmärtämään, mikä on se lapsen perimmäinen viesti, jotta hänellä pysyy ja kehittyy kyky ja halu suunnata viestit toiselle ihmiselle, Kettunen tähdentää.
Tuula Hietamäki
Jaa tämä artikkeli: