Kiellettyjä kuvia
Bussipysäkillä oli kuva kuolleesta naisesta. Hänen miehensä kannatteli häntä sylissään kuin lasta. Taidehistoriassa kuva-aihe tunnetaan nimellä pietà. Kuuluisin pietà taitaa olla Rooman Pietarinkirkossa. Michelangelo on veistänyt kuollutta poikaansa kannattelevan Marian.
Bussipysäkin kuvasta nousi meteli. Kuolema oli kuvattu siinä väärin tai sitä ei olisi saanut kuvata lainkaan. Yhteisvastuukeräys, joka halusi kuvilla nostaa esiin saattohoidon, sai sapiskaa jopa viittauksista eutanasiaan.
Kuolemaa väistetään silloinkin, kun se on luonnollinen. Omaisten mielestä vanhaa äitiä tai isää on hoidettava raskaasti viimeiseen saakka, koska luopuminen on katkeraa. Niin vaiettu kuolema on, että kuoleva voi harvoin puhua siitä. Läheisensä kuolemaa surevat omaiset, jotka eivät vihdoin muuta haluaisikaan kuin toistaa tapahtunutta, kohtaavat toisten vaikeuden kuulla.
Vasta kuolema itse pakottaa katsomaan kasvojaan suoraan. Se on julma ja käy niin todeksi, ettei siitä voi enää olla puhumatta. Jos katsoo kaivettuun hautaan, oppii, miten arkisen ilmeistä maaksi maatuminen on.
Oman kuoleman ajatteleminen lisää suhteellisuudentajua. Kun olen oikein ahdistunut, kiireen ja riittämättömyyden piiskaama, asetun mielikuvissani oman hautani pohjalle. Elämä vaatimuksineen näyttää sieltä käsin kovin toiselta kuin maan päällä.
Jaa tämä artikkeli: