Kiertomatka taivasten valtakuntaan
Rocktähti Kari Peitsamo yllätti tänä syksynä yleisönsä aloittamalla opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Oliko kyseessä vain oikukas päähänpisto?
Laulaja-lauluntekijä Kari Peitsamo (56) nousi jo 1970-luvulla suureksi kansansuosikiksi kappaleellaan Kauppaopiston naiset.
Hänen uraansa eivät ole heilauttaneet suosion nousut ja laskut: pitkän uran aikana on syntynyt ennätykselliset 53 studioalbumia, ja Peitsamo jatkaa edelleen nuoruuden innolla.
”Rakastan rokkihuttua, enkä aio lopettaa keikkailua – sitä paitsi tarvitsen opiskelurahoja.”
Opiskelurahoja Peitsamo tarvitsee yllättävän käänteen vuoksi. Hän nimittäin pääsi kesällä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, ja tavoitteena on pappeus.
Kyseessä ei ole päähänpisto, sillä Peitsamo on suorittanut kursseja jo vuoden ajan Avoimessa yliopistossa, ja puolison kehotuksesta hän muutti öiset lukuharrastuksensa päivittäiseksi opiskeluksi.
Peitsamo on mennyt 2000-luvulla myös mukaan politiikkaan: hän on ollut Suomen Kommunistisen Puolueen ehdokkaana niin kunnallis-, eduskunta- kuin eurovaaleissakin. Päivänpolitiikkaa saa nyt kuitenkin tehdä tilaa teologialle, eikä Peitsamo aio asettua ehdolle lähitulevaisuudessa.
Kun halusin tietää, onko kommunismissa ja pappeudessa ristiriitaa, Peitsamo lupasi tarjota minulle kiertomatkan taivasten valtakuntaan.
Tapaamme baaripöydässä, mistä ei tarvitse lähteä mihinkään. Matka on viisijakoinen: edellytykset, reittiohjeet, kuvailu näkymistä, kuninkaan tapaaminen ja jälkiajatukset: tekisikö jopa mieli muuttaa sinne?
Edellytykset ovat selkeät. Peitsamo viittaa Jeesukseen siunaamassa lapsia. Tapahtumasta kerrotaan Markuksen evankeliumissa, jossa Jeesus sanoo: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.”
”Taiteilijat ja luovat ihmisethän ovat tunnetusti sellaisia, joilla on kyky katsoa maailmaa lasten silmin”, kommentoi Peitsamo.
Sitten matkalle. Peitsamo käskee osoittaa sormella ensin Ruotsiin, sitten Viroon. Sitten käännämme sormemme 180 astetta itseemme päin – ei ylös – ja kuljetamme sormemme silmien väliin.
Matka on lyhyt, ja sormi häviää nopeasti näkyvistä. Peitsamo viittaa Luukkaan evankeliumin luvun 17 loppuun, nimenomaan vuoden 1938 suomennoksesta: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.”
”Näin emme katso enää pelkästään kahdesta reiästä, vaan edessämme on valaistu iso aukko”, toteaa Peitsamo ja viittaa vielä Matteukseen (Matt. 6:22): ”Silmä on ruumiin lamppu.”
”Olen vähän huonompi piirtäjä kuin se Andy Warholin kaveri… Basquiat”, vitsailee Peitsamo ja piirtää puhuessaan A4-arkille mallin teologisesta näkemyksestään. ”Tossa on mun jalat, rotsi ja kädet… ja näkymä loppuu tässä”, hän toteaa ja näyttää kaulaansa.
”Sitten voidaan moikata kuningasta. Ja sehän ei ole ihmisten välinen asia… valtakunnan kuninkaan tapaamista ei kukaan voi tehdä puolestani.”
Mutta mihin sitten tarvitaan välittäjähenkilöä kuten pappia?
Juuri tämän kuvion selittämiseen: ”Papin tehtävä on julistaa kristillistä uskoa ja ylösnoussutta Kristusta, ei oikeastaan mitään muuta.”
Kyse on Peitsamon mukaan näkemisestä, ei tietämisestä – ja vahvistukseksi hän siteeraa Uuden testamentin kirjettä heprealaisille (Hepr. 11:1): ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”
Peitsamon mukaan tämä asia voisi puhutella aikamme postmodernia ihmistä, joka ei usko mihinkään ja luota mihinkään.
”Siinähän yhdistyy tavallaan vanha juutalainen messiaaninen perinne ja zen, mutta ei siinä ole mitään ristiriitaa.”
Miksi Peitsamo pyrkii pappeuteen? Haluaako kommunisti olla mukana luomassa suomalaista versiota vapautuksen teologiasta?
”Jos minä alkaisin puhua sukupuolineutraalista avioliitosta tai naispappeudesta, pilaisin koko jutun. Ja vierastan myös rakkaudesta huutelua. Se on niin helppoa. Silloin alkaisimme myös luisua teologiasta humanismiin, eikä humanismi ole minun juttuni”, toteaa Peitsamo.
”Mutta ei Jeesuksessa ja Marxissa ole mitään ristiriitaa. Ne vain liittyvät eri todellisuuteen, eivätkä varsinaisesti kohtaa. Marx puhuu tästä maailmasta, ja Jeesus liittyy transsendenssiin.”
”Pappina minun tehtäväni on käännyttää ihmisiä, mutta tietenkin on turha saarnata mitään, jos ei tunne kapitalistisen sorron rakenteita. Myös kommunismi on edelleen minun juttuni. En voisi koskaan äänestää kristillisdemokraatteja, koska he siunaavat kapitalismin.”
”Mutta minun tehtäväni olisi käännyttää, vaikka menisin kommunistiseen Pohjois-Koreaan. Minun olisi muistutettava Kim Jong-unia siitä, että hänen isoisänsä Kim Il-sung tuli alun perin kristillisestä perheestä”, naurahtaa Peitsamo.
Laulu ja laulun tarina, keskusteleva konserttisarja. Kari Peitsamo vierailee illassa torstaina 5.9. kello 18.30. Kahvitarjoilu alkaa kello 18. Laaksolahden kappeli, Ylänkötie 16.
Sarja jatkuu Sakari Löytyn vierailulla 3.10., ja 14.11. Jukka Leppilammen teemana on Pyhä laulu.
Kuka?
Kari Juhani Valdemar Peitsamo.
Mistä?
Nokialta.
Mitä?
Elämän tarkoitusta.
Missä?
Maailmassa.
Motto?
Jeesus pelastaa.
Kari Peitsamon yöpöydältä
Viisi kirjaa, jotka ovat ohjanneet Kari Peitsamon ajatuksia.
– Samuel Beckett: Molloy (1951, suom. 1968) ”Tarkastelee modernin ihmisen tilaa… suorastaan teologiselta kannalta.”
– Amos Tutuola: Palmuviinijuoppo (1952, suom. 1963) ”Häkellyttävä länsimaisen kulttuurin ja afrikkalaisuuden risteytys.”
– Franz Kafka: Linna (1926, suom. 1964) ”Yksi juutalainen neropatti lisää.”
– Pentti Saarikoski: Onnen aika (1971). ”Ylistys Helsingille… sen puistoille ja raitiovaunuille.”
– Raamattu. ”Jumalallisen ilmoituksen inspiroima ihmiskunnan tärkein kirja.”
Jaa tämä artikkeli: