39-vuotias Chen Xun ehti asua Helsingissä seitsemän vuotta. Maanantaina hän lensi takaisin Pekingiin, jonne vaimo ja tytär palasivat jo aiemmin. Kuva: Hans von Schantz
Kiinassa kirkkoihin tulvii väkeä
Sekä Suomessa että Kiinassa kirkkoa viedään eteenpäin vain elävällä teologialla, sanoo Chen Xun.
Millaiselta näyttää helsinkiläinen seurakuntaelämä pekingiläisen teologin silmin?
– Suomalaisessa jumalanpalveluksessa ja kirkkokahveilla on ilo käydä, aloittaa Chen Xun. Chen on hänen sukunimensä.
– Ilmapiiri kirkoissa on avoin: kynnys on matalalla, vieraatkin ihmiset otetaan ystävällisesti vastaan.
Suomessa huomaa myös, että kristinuskon perussanoma on lähes kaikille tuttu. Ollaan maassa, jonka kulttuuri on kristillisyyden värittämää.
Viihtyisintä on Agricolan kirkon Tuomasmessuissa.
– Pidän siitä musiikista, tietenkin, Chen naurahtaa.
– Tuomasmessun tunnelma ja erityisesti seurakuntalaisten monipuolinen mahdollisuus osallistua messun toteuttamiseen vaikuttavat minusta olevan uudenlaista nuorten aikuisten kirkollista maisemaa. Siellä yhteisöllisyys näyttää toteutuvan monien kaipaamalla tavalla. Muutenhan Suomessa korostetaan yksilöllisyyttä. Täällä ihminen on onnekas, jos hänellä on joku, jonka kanssa kulkea kadulla kahdestaan.
Kiinalaisen silmään pistää kyllä sekin, kuinka paljon kirkoissa on penkkejä tyhjillään.
– Kyllä täällä näkyy kulttuuriprotestantismin vaikutus.
Kulttuuriprotestantismilla kuvataan kirkon maallistumista, Chen selittää. Kristityt mukautuvat liberaaliin yhteiskuntaan, eikä usko johdata kyseenalaistamaan vallitsevia arvoja.
– Näinhän on muissakin Euroopan kirkoissa. Olen vieraillut esimerkiksi Saksassa, ja tilanne siellä on hyvin samanlainen kuin täällä. Seurakunnat menettävät väkeä, kirkon merkitys vähenee, Chen miettii.
– Samalla teologiasta on täällä tullut tiedettä. Raamatun tekstejä tutkitaan tieteellisin metodein, niitä leikellään, sitten analysoidaan viileästi. Minusta se on ongelmallista. Ainakin Kiinassa kirkko tarvitsee sellaista teologiaa, joka selittää ihmisille kokonaista Raamattua ja tulkitsee sitä heille uskonnollisena sanomana.
Chen Xun on opiskellut teologiaa Helsingin yliopistossa Suomen lähetysseuran tuella. Viime sunnuntaina tarkastettiin hänen väitöskirjansa, seitsemän vuoden työn jälkeen.
Helsingistä Pekingiin palasi tuore teologian tohtori, joka aikoo käyttää oppiaan kirkon rakentamiseksi Kiinassa elävän julistuksen varaan.
– Meillä kirkkoihin todella tulvii väkeä. Kukaan ei täsmällisesti osaa sanoa, paljonko ihmisiä kirkoissa käy, mutta luku kasvaa jatkuvasti.
Kiinalaisissa kirkoissa ei joudeta tarjoilemaan kirkkokahveja.
– Se ei johdu siitä, etteikö meillä olisi kahvia ja teetä. Meillä ei vain ole aikaa. Sunnuntaisin jumalanpalveluksia pidetään viisi tai kuusi peräjälkeen. Kaikki eivät muuten mahdu mukaan, Chen sanoo.
– Silti pelkkä kirkon jäsenmäärän kasvu ei mielestäni ole tärkeintä. Kirkon pitää kasvaa myös hengellisesti. Siksi uskon opilliseen perustaan ja sen julistamiseen seurakunnalle tarvitaan Kiinassa kipeästi vahvistusta, Chen sanoo.
Millaisella reseptillä helsinkiläisiin seurakuntayhteisöihin sitten saataisiin lisää elämää? Ei pelkästään tunnelmalla, Chen arvelee.
– Minusta ratkaisu löytyy täälläkin lopulta siitä, miten kirkossa saarnataan. Ei näytä riittävän, että jumalanpalveluksessa puhutaan seitsemän minuuttia yleisiä asioita elämästä. Saarnan tehtävänä on tulkita uskon sanomaa tässä päivässä, Chen Xun sanoo.
– Jos uskosta kyetään sanomaan jotain painavaa, seurakuntalaiset tulevat kuuntelemaan.
Xun Chenin väitöskirja käsittelee amerikkalaisen Brevard Childsin raamattuteologiaa, jossa Raamattu otetaan vastaan Pyhänä ilmoituksena ja sitä julistetaan sellaisena.
– Siinä on paljon hyvää vietäväksi Kiinaan, Chen sanoo.
– Mutta ehkäpä helsinkiläisissäkin seurakunnissa tapahtuisi jotain, jos uudelle, Kristusta nostavalle raamattuteologialle annettaisiin tilaa? Uskon voima voi antaa kirkolle uuden suunnan.
Jaa tämä artikkeli: