Kiitoksia kirkon työntekijöille
Kerron kirkon suntioista, noista seurakunnan palvelijoista. Tulen kirkkoon aamuin tai illoin, iloiset suntiot ovat vastassa silloin. He tervetulleeksi toivottaa ja virsikirjan ojentaa.
Entäs seurakuntasali, on liinat pöydille laitettu, ja tarjoilupöytä kauniisti katettu. Ja mikä huumaava pullan ja kahvin tuoksu, he meille tarjottavat kaikki laittaa, ja kyllä se meille maittaa. Myös kotiin lähtiessä he meille toivottaa tervetuloa uudestaan.
Kiitos suntiot, että jaksatte palvella meitä, mitä olisikaan seurakunta ilman teitä.
Iloinen kirkossakävijä
Lapseni syntyivät vanhemmalla iällä, elämä näytti ensin onnelliselta, suvun kanssa pidettiin säännöllisesti yhteyttä. Sitten alkoholi alkoi rikkoa elämäämme. Mieheni viihtyi ravintolassa paremmin kuin kotona.
Taloudelliset menot ja lasten kasvatus jäivät yksin minulle. Hyvin toimeentulevat sukulaiset eivät enää soittaneet ja pyytäneet kylään. Pelkäsivät, että joutuvat auttamaan taloudellisesti.
Tuli aika, jolloin minulla ei ollut rahaa ruokaan. Taloudellinen ja henkinen apu löytyivät kirkosta, jossa ei hyljeksitty.
Kun suku on jäänyt, niin ainoiksi rehellisiksi ja hyväsydämisiksi ihmisiksi ympärilleni ovat jääneet kirkon työntekijät. Heidän kanssaan tunnen itseni ihmiseksi ja arvokkaaksi Jumalan lapseksi.
Saan voimia kirkon tilaisuuksista. Toivotan voimia myös kirkon työntekijöille! Teitä tarvitaan.
Yksinhuoltajaäiti
Jaa tämä artikkeli: