Kiitollinen
Tämä hetki. Kiitollisuus on hyvän kierrättämistä. Kuva: Sirpa Päivinen

Tämä hetki. Kiitollisuus on hyvän kierrättämistä. Kuva: Sirpa Päivinen

Kiitollinen

Kysyin puolisoltani illalla, pitääkö hän minua kiitollisena.

Se mietti ja sanoi: ”Varmaan. Paitsi että sä et oikein kerkiä. Nyt sun pitää kirjoittaa toi kolumni kiitollisuudesta. Ja töissä iskee huomenna kaikki ne palaverit.”

Onhan se hirveää, että on niin kiireinen, ettei ehdi olla kiitollinen. Parannuksenteon paikka.

Ei almanakan täyteys ja tiukat aikataulut kiitollisuutta hävitä. Voihan sitä olla hirmu kiitollinen aina väleissä. Mutta huoli, vastuullisuus ja päälle kaatuvat ongelmat sen hävittävät.

Onko mahdollista olla kiitollinen, kun elämässä on niin paljon huolia, vastuita ja murheita?

Luultavasti ei. Tai ainakin se on vaikeaa. Kysymys on huomion suuntaamisesta. Minne huomio suuntautuu, sinne energia seuraa. Jos huomioni suuntautuu etupäässä huoliin ja ongelmiin, energiani helposti valuu niihin. Ja sitten en vaan jaksa olla kiitollinen ja rakastaa.

Olenko kiitollinen ihminen? Ehkä itse vielä voisin itseäni sellaisena pitää, mutta mitäpä jos lähimmäiseni eivät? Huh!

Entäpä jos kiitollisuus merkitseekin tunteiden sijasta tekoja ja anteliaisuutta! Annanko aikaani? Annanko rahojani? Raamatussa kiitollisuus liittyy jakamiseen. Muilta saamani hyvän kierrättämiseen.

Klassillista kiitollisuuden- eli laupeudentyötä ovat hyvät teot sairaiden, köyhien, vankien ja orpojen parissa. Laupeus, halu lahjoittaa ja tehdä hyvää ovat Jumalan olemusta. Ja meidät on luotu Jumalan kuvaksi.

Olli Valtonen

15. sunnuntai helluntaista

Kiitollisuus
Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 65: 2–6, 9, Jes. 24: 14–16, 2. Kor. 9: 6–16, Joh. 5: 1–15

 

Jaa tämä artikkeli: