Kiitollisuuden tärkeydestä
Lämpimän syyskuun vuoksi minusta tuntui ikävältä yllätykseltä, kun ilma nytkähti äkkiä monta pykälää kohti kylmää ja talvista. Toki tiesin, että talvi tulisi ennemmin tai myöhemmin, mutta koska olen vilukissa, toivon aina, että se tulisi myöhemmin.
Eräs ystäväni sen sijaan kehräsi mielihyvästä, kun tapasimme aamuisella kadulla. Ilma huurusi ympärillämme, pohjatuuli viilteli poskipäitä, ja hän vain nauroi ja läiskytti käsiään yhteen. "Kiva kun on pikku pakkanen", hän sanoi. "Raikas ilma piristää. Ja on ihana palella, kun voi mennä sisään lämpimään."
Katsoin kateellisena hänen villakintaitaan — itse en ollut yhtä hyvin varustautunut — ja aioin sanoa, että minä tulen kylmällä unisemmaksi, en pirteämmäksi. Sitten ajatukseni alkoivat raksuttaa eri suuntaan. Ystäväni kertoi totuuden. Lämmöstä ei nauttisi, ellei olisi kylmä.
Saman tien muistin, että ystäväni oli asunut työnsä vuoksi monta vuotta Suomen ulkopuolella, maissa, joissa taloja ei juurikaan lämmitetä. Ehkä siksi sisäilman lämpö oli hänelle se tärkeä asia, ei ulkoilman kylmyys.
Arvostaakseen jotain täytyy olla kokenut, miltä tuntuu olla ilman sitä. Sitä, mitä on yllin kyllin, on vaikea arvostaa. Luulen, että meidän suomalaisten ja muiden länsimaalaisten henkinen pahoinvointi johtuu ainakin osaksi siitä, että voimme aineellisesti niin hyvin.
En toki tarkoita, että meidän pitäisi tehdä kaikista työttömiä tai lopettaa terveydenhoitopalvelut, jotta kohoaisimme korkeammalle henkiselle tasolle. Pahoittelen vain sitä, miten harvoin älyämme olla kiitollisia siitä hyvästä, mitä meillä on.
Ennen oli tapana muistuttaa lapsia siitä, mikä ihme ja rikkaus heidän halveksimansa kaurapuuro tai koulunkäynti olisi suuressa osassa maailmaa. Nuorisoa tämä harvoin vakuutti. Mutta ei välttämättä siksi, ettei sanottu olisi ollut ajattelemisen arvoista, vaan siksi, että puhujat olivat ulkokultaisia. Emmehän me aikuisetkaan toimi tämän periaatteen pohjalta. Eikä nuoria voi opettaa fraaseilla, vaan esimerkin avulla.
Jokaisen pitäisi joka päivä miettiä hetki sitä, mikä hänen elämässään on jonkun toisen silmin kallisarvoista ja miten hän voisi vaalia sitä ja jakaa sitä toisillekin. Uskon, että se tekisi meistä onnellisempia.
Jaa tämä artikkeli: