Kiitos kritiikistä
Myönteinen palaute on tietysti ollut miellyttävää. Monissa asioissa on paljastunut yllättäviäkin hengenheimolaisia hyvin erilaisista taustaryhmistä. Palaute on kertonut, että Essen lukijat ajattelevat ennakkoluulottomasti sitoutumatta etukäteen valmiisiin malleihin.
Erityisen kiitollinen olen saamastani kriittisestä palautteesta.
Kritiikki on joskus paljastanut puutteita omassa ajattelussani. En ole hallinnut käsittelemääni aihepiiriä kyllin hyvin tai olen tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä. Kritiikki on tuonut esiin myös aivan uusia näkökulmia, joita ei ole aiemmin esitetty yksityisissä keskusteluissa, julkisissa puheissa, poliittisissa julistuksissa tai tiedotusvälineiden palstoilla.
Kiitollinen olen myös siitä kritiikistä, jonka esittäjän mielipiteisiin en ole mitenkään voinut yhtyä. Se on auttanut ymmärtämään omista mielipiteistäni poikkeavaa ajattelua, poikkeavia perusteluja ja poikkeavia pyrkimyksiä vaikuttaa yhteiskuntaan ja kirkkoon.
Olen avoimesti ajanut kirkkoa, jossa on paikka kaikilla ihmisillä. Kirkko on sellaista ihmistä varten, joka tarvitsee anteeksiantoa ja Jumalaa. Kaikki ovat syntisiä ja Jumalaan nähden samalla viivalla. Ero ihmisten välillä on lähinnä siinä, että toisten synnit ovat helpommin nähtävissä kuin toisten. Käytämme tällaisesta kirkosta nimitystä kansankirkko.
Kansankirkkoa ei voi olla, ellei hyväksytä ihmisten erilaisuutta. Uskon siihen, että totuutta etsiessään jokainen ihminen on ainakin itselleen aika rehellinen. Ihminen etsii elämässään ratkaisuja ja periaatteita, joita voi pitää henkilökohtaisesti oikeana.
Eri lähtökohdista käsin voidaan tulla hyvinkin erilaisiin johtopäätöksiin. Niitä ei voi keskenään sovitella, ellei ole tilaa erilaiselle ajattelulle, keskustelulle ja mahdollisuudelle tarkistaa omaa mielipidettään. Yhdessä voimme päästä lähemmäs sitä totuutta, joka on kirkoltakin salattu ja paljastuu vasta kaikkien rajojen tuolla puolen.
Eri mieltä oleminen ja oman mielipiteen esittäminen ei merkitse toisen hylkäämistä tai alistamista. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus edistää sitä, minkä pitää hyvänä ja oikeana.
Olen oppinut arvostamaan kirkkomme erilaisia hengellisiä liikkeitä, mutta myös niitä seurakuntalaisia, joilla ei ole taustallaan uskonnollista viitekehystä. Avoin ja vilpitön etsiminen on ehkä parasta, mitä ihminen voi yhteiselle seurakunnalle tarjota. Erilaisten ja vastakkaisten mielipiteiden ja näkemysten avoin esittäminen ei ole kirkon heikkous vaan vahvuus.
Esse on ollut hyvä lehti kirjoittaa pääkirjoituksia. Olen saanut tarttua aiheisiin, jotka ovat itselleni tärkeitä ja joiden olen kuvitellut olevan tärkeitä myös lehden lukijoille. Toivottavasti olen voinut antaa joskus jollekin sellaisia ajatuksia, joissa on ollut uusien, parempien ajatusten siemen.
Simo Repo
Kirjoittaja on vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö ja Essen päätoimittaja
simo.repo@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: