Kiitos maahanmuuttajalle, joka auttoi junassa!
Pari viikkoa sitten nousin Oulusta lähteneeseen junaan Seinäjoella. Sain pyytämättäni apua rollaattorini ja matkatavaroitteni kanssa. Olin iloisesti hämmästynyt ihmisten spontaanista avuliaisuudesta. Pian sain hämmästyä lisää.
Vieressäni istui joukko vierasmaalaisia nuorukaisia. Minut yllätti kiusallinen, raju yskänpuuska, joka ei ottanut loppuakseen. Se ei ollut flunssayskää vaan mitä lie muuta. Minua vastapäätä istunut tumma nuori mies nousi äkkiä ylös ja lähti vaunusta. Pelkäsi varmaankin yskäni tarttuvan ja pakeni paikalta, ajattelin yhä yskien.
Jonkin ajan kuluttua pakenija palasi ja ojensi minulle hymyillen pullon lähdevettä. Yllätyin niin, että yskäni loppui siihen paikkaan. Kiittelin antajaa suomen ja englannin kielellä, osoitin elekielellä yskäni loppuneen ja tarjosin avaamatonta vesipulloa hänelle takaisin. Mutta antaja vain hymyili ja osoitti, että pullo on nyt minun.
Olen lukenut ikäviä kirjoituksia näiden, joidenkin mielestä vääränväristen, tekemisistä. Minun oli nyt ihan pakko kertoa tämä hyvä kokemukseni, ja sellaisia on kyllä ollut ennenkin. Mietin, moniko suomalainen nuori olisi pelkästään lähimmäisyyden tähden ostanut ja tarjonnut vanhalle, yskivälle mummolle maljallisen vettä.
Kiitokseni ei nyt tavoita auttajaani, mutta toivon hänen ja kaikenväristen auttajien saavan osakseen vastaavaa apua ja ystävällisyyttä, ovatpa sitten turvapaikanhakijoita tai keitä tahansa. Toivon myös, että osaisin itse olla tekijänä mukana tällaisten pienten, arkisten hyvien tekojen ketjussa.
Maire Kekola
82 v., Helsinki
Jaa tämä artikkeli: