Kilvoittelija kulutusyhteiskunnassa
Antti Nylén hangoittelee nykyaikaa vastaan, kyseenalaistaa jumalattoman kulutusyhteiskunnan ja pilkkaa näennäistä vapautta.
Syntynyt Mikkolassa ja kasvanut Rekolassa. Kääntynyt katolilaisuuteen. Työskentelee esseistinä ja kääntäjänä. Kirjoittaa huolellisella kielellä asioita, joiden arvoon uskoo.
Hän on Antti Nylén, 35.
Nykyaikana ei ole muodikasta esittää varmoja vakaumuksia. Vain yksinkertaiset ihmiset pitävät kiinni arvoistaan, älykkäät ymmärtävät, kuinka kaikki on suhteellista.
Antti Nyléniä ei suhteellisuuden viljely kiinnosta.
— Relativismi on luovuttamista. Se on kaikkein ärsyttävintä.
Yhtä suoraviivaisen tyrmäyksen saa vapaa-ajattelijoiden uskonnonvastainen kirjoittelu.
— Täysin avutonta: ensin kielletään Jumalan olemassaolo ja sen jälkeen yritetään kaikin voimin loukata.
Käännekohta Korson R-kioskilla
Ehkä Vantaallakin on pieni vaikutus siihen, millainen ajattelija ja kirjoittaja Nylénistä tuli. Hän osti 15-vuotiaana Korson R-kioskilta Rumba-lehden, jonka kannessa oli englantilainen pop-muusikko -Stephen Morrissey.
Siitä tuli kääntymyksen alku. Nylénin mukaan Morrissey istutti häneen katolisen syyllisyyskompleksin, epäluottamuksen maailman tarkoituksenmukaisuuteen sekä sysäsi matkalle sanojen, kirjallisuuden ja vakavuuden maisemiin.
— Ei Vantaa minulle mikään alkukoti ole. Lähiökulttuuri on kaikkialla aika samanlaista. Martinlaakso tai Mikkola, jossa aluksi asuimme, ovat yhtä samaa paikkaa.
Nylénien perhe muutti Mikkolasta Rekolaan. Antti alkoi kirjoittaa, ensin Morrisseyn tekstien suomennoksia, sitten muita tekstejä. Lukemisen, kirjoittamisen ja ajattelun kehästä löytyi paikka, jossa saattoi antaa takaisin yhtä hyvin niille öykkäreille, jotka nappasivat koulumatkalla pipon päästä ja heittivät sen metsään, kuin muillekin väärintekijöille.
Keskeltä Nylénin kiiteltyä ja palkittua esikoiskirjaa Vihan ja katkeruuden esseet löytyy kappale, joka kuvaa hänen kirjoittajanlaatuaan: "Jos kirjoittamisen kimmokkeena ei ole aggressio, ei synny kaunokirjallisuutta vaan journalismia tai muistovärssyjä."
Vihainen mies ja tiukka moralisti, sellainen on Antti Nylénin intellektuaalinen hahmo.
— Kirjoittajan pitääkin olla moraalinen absolutisti. Pitää olla jotain mieltä. Ei ole yhdentekevää, mitä tapahtuu, Antti Nylén sanoo.
Henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat
Moraali ja uskonto ovat Nylénin mielestä edelleen ajankohtaisia ja olennaisia hyvälle elämälle. Ekokatastrofin uhatessa koko maapalloa on varmoihin vakaumuksiin ja tiukkaan moraaliin tarvetta ehkä enemmän kuin koskaan.
— Se, millaisia ratkaisuja jokapäiväisessä elämässään tekee, muuttaa kulttuuria vähitellen. Se on hyvin hidasta ja väsyttävää ja onnistuu vain jokapäiväisen toiston avulla.
Epäilijät sanovat, ettei yksi ihminen voi muuttaa maailmaa. Nylén puolustaa henkilökohtaisten valintojen merkitystä.
— Niitähän meidän pitää lapsillemme esitellä: Minkä takia ostetaan vain näitä hedelmiä tähän vuodenaikaan? Miksi ei saa tuhlata? Miksi on itsestään selvää, että rikki menneet asiat korjataan, eikä niitä heitetä pois?
Kristinuskossa tavattiin puhua kilvoittelusta. Siitä Antti Nylénkin puhuu, kilvoittelusta kulutusyhteiskunnassa.
— Se kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta nythän kilvoittelu ajankohtaista onkin. Kiusauksia on kaikkialla. Jatkuvasti tekee mieli valita leveä portti ja helppo tie, Nylén sanoo ja rypistää kulmiaan.
— On hirveän vaikea hypätä pois kuluttajan roolista. Minä olen
vegaani, mutta sekin valinta on lopulta vain yhdenlaista kuluttamista.
Toisaalta ihminen, joka kilvoittelee tuskaillen, saa itselleen jotain arvokasta: mielekkyyden elämään.
— Asioiden mielihän syntyy siitä, että joutuu kohtaamaan vaikeuksia ja vastuksia. Mielekäs elämä ei voi olla vain Kalifornian aurinkoa.
Rohkeuden ja vimman kaipuu
Nylénistä välittyy omaa rauhaa hakeva askeettinen asenne. Se on järkyttävän epätavallista aikakaudella, jolloin taloudella mitataan kaikkea.
Kääntäjänäkin hän valitsee tekstejä, joiden näkee olevan mielekkäitä — viis siitä, onko niillä suuri lukijakunta.
Parhaillaan Nylén kääntää vitkaan ja huolellisesti ranskalaisen Joseph de Maistren yhtä tekstiä.
De Maistre vaikutti 1700–1800-lukujen vaihteessa. Ranskassa oli juuri tehty vallankumous ja de Maistre puolusti kiivaasti periytyvän kuninkuuden palauttamista, paavin määräysvaltaa ja hallitusten palauttamista kristilliselle perustalle sekä Jumalan kaikkivaltiutta.
Se kuulostaa samansuuntaiselta ohjelmalta, joka nousee Nylénin omistakin teksteistä.
— Ehdottomasti haluan olla kristinuskon puolustaja, hän nyökkää.
— Mutta en tarkoita kristinuskolla mitään ympäripyöreätä ja latteata rakkauden uskontoa tai yleisen hyvyyden, vapauden ja miellyttävyyden rakennetta.
Nylénin kristinuskossa esitetään kovia vaatimuksia ja sanotaan synti synniksi.
— Pidän protestantismiin alun perin kuuluneesta vimmasta. Olisipa suomalaisessa luterilaisessa kirkossa edelleen sitä. Silloin kirkko voisi olla etujoukkoa, esittää rohkeuden esikuvia, irtautua traditioista ja käydä näennäisyyksiä vastaan.
— Luterilainen kirkko joutuu kuitenkin pitämään matalaa valtionkirkon profiilia. Katolinen kirkko sen sijaan on aina maallista valtaa vastaan. Se ei piittaa hallituksista.
Luottamus Jumalaan, ei ihmiseen
Nylén kirjoittaa kirjassaan Vihan ja katkeruuden esseet, että "alhaisinta tässä ajassa on luottamus ihmiseen, ihmisen kykyihin". Hän ei osaa innostua modernista vapaudesta, jota tarjoillaan uskonnosta ja kristillisestä moraalista puhdistettuna.
— Nykyaikaa luonnehtii ylipäätään liioiteltu luottamus kaiken hallitsemiseen. Se on ehkäisypillerillä ja ydinpommilla hallitsemista.
Antti Nylén kirjoittaa ja ajattelee jyrkästi, suorittaa hurjia hyökkäyksiä ja esittää kohtuuttomuuksia, mutta tekee sen kaikkinäkevän Jumalan todellisuudesta käsin. Nykyaikana se tuntuu hienolla tavalla erilaiselta ja jopa jännittävältä tavalta suhtautua maailmaan: Jumala on, oikea on oikeaa, väärä on väärää.
— Kyllä uskolla on itselleni se merkitys, jonka kirjoitan sillä olevan. Messu on ainoa hengähdyspaikka: syntien julistaminen anteeksiannetuiksi. Messusta astutaan jälleen takaisin tähän maailmaan ja taistelu alkaa uudelleen.
Kristinuskossa on sanottu piilleen vallankumouksellinen voima. Ehkä se on edelleen totta. Jos asiat otetaan vakavasti.
Jaa tämä artikkeli: