Rentoutuminen voi helpottaa kipua.
Kipu kaverina
Hellittämättömän kivun kanssa on pakko yrittää opetella elämään.
Kipu tai särky on yleisin syy hakeutua lääkäriin, erilaisiin tutkimuksiin ja hoitoihin. Toiveena on, että kivusta pääsee, kun sen syy selviää ja sairaus tai vaiva voidaan hoitaa. Niin ei kuitenkaan aina käy.
— Olin kärsinyt kovista kivuista vuoden, ennen kuin vaivani diagnosoitiin. Kipuni aiheuttaja poistettiin leikkauksessa. Kun sen jälkeen pääsin kotiin, hyvästelin mielessäni Peijaksen sairaalan. Ajattelin, että sinnehän en enää tulisi takaisin, kertoo Kirsti Piirainen seitsemän vuoden takaisista tunnelmistaan.
Vielä sairaalassa ollessaan hän oli tosin ihmetellyt, mitenkähän kauan leikkauksen jälkeiset kivut kestäisivät. Kun kiputila vain jatkui, oli edessä paluu Peijakseen ja uudet tutkimukset. Niissä selvisi, että leikkaus oli vaurioittanut suuria hermoratoja.
— Tutkimusten jälkeen neurologi sanoi, että minun on vain hyväksyttävä se, etten parane. En ole silti heittänyt pois toivonkipinää.
Toinen kipupotilas Harriet Klar on käynyt elämänsä mittaan läpi seitsemän syöpäsairautta, mutta kivun tuttava hänestä on tullut varsinaisesti vasta aivan viime vuosina.
— Syöpä on kavala, muttei kipeä sairaus. Vain toimenpiteitten jälkeen on ollut kipua. Mutta se, että selässäni on hermo puristuksissa, on aivan toisenlainen kokemus. En osaa verrata sitä kiputilaa mihinkään.
— Kirurgi on sanonut, ettei selkääni leikata. Selän puudutushoito on auttanut, mutta hankaluus on siinä, ettei sitä voi jatkaa kovin pitkään. Hoito haurastuttaa luita.
Tavalliset lääkkeet eivät tehoa
Monen on vaikea kuvitella, millaista on kipu, johon eivät tavalliset lääkkeet tehoa. Kirsti Piirainen kertoo kolmesta erilaisesta tuntemuksesta tai vaiheesta.
— On kuin istuisin nuotiossa. Tuli palaa alla, enkä pääse pois. Nostakaa, auttakaa! Toisinaan on kuin joku tökkisi puukolla oikeaa reittäni. Joskus on kuin jalkaa revittäisiin irti ilman puudutusta.
Yöpaidan tai peiton kosketus ja auton, junan tai laivan tärinä aktivoivat kivun. Samoin suihkun vesi, saunan lämpö tai auringonsäteet. Liikkuminen on aika rajallista, tasaisella maalla käveleminen onnistuu, mutta ennen niin rakkaat harrastukset veneily, vaeltaminen, pyöräily ja hiihto ovat saaneet jäädä.
Kipu on invalidisoinut myös Harriet Klarin.
— Pystyn kävelemään 40 metriä ennen kuin hirveä kipu pysäyttää minut. Pääsen kotoani juuri ja juuri parkkipaikalle, mutta jos olen unohtanut autonavaimen kotiin, en pääse enää takaisin, kertoo myyntipäällikön työssään jatkava Klar.
Hän kertoo löytäneensä niksejä, jotka auttavat pysäyttävissä kiputilanteissa.
— Kaupassa voin kumartua alaspäin jotakin alempaa hyllyä kohti, ja niin kipu lähtee. Kävellessä voin pysähtyä venyttelemään tai kumartua katsomaan kenkiä tai sitten laskea kassin maahan. Minusta on tullut myös hyvä näyteikkunoiden katsoja.
Kipua voi ajatella sairautena
Pitkäkestoiseen kipuun voidaan etsiä sopivaa lääkitystä ja muuta hoitoa. Sekä Kirsti Piirainen että Harriet Klar ovat saaneet apua Peijaksen sairaalan kipupoliklinikalta.
— Kipua koskeva tietämys on lisääntynyt valtavasti ja muuttunut niistä ajoista, kun olin nuori hoitaja. Silloinhan kipua ei useinkaan otettu kovin tosissaan. Sen ajateltiin olevan peräisin korvien välistä, muistelee kipuhoitaja Ulla Järvinen.
— Kroonista kipua voi ajatella diabeteksen tai verenpaineen kaltaisena sairautena. Vaikka kipu kulkee mukana, se en ole minä. Moni kipupotilas pystyy elämään lähes tavallista elämää.
Kipupoliklinikalle ei kuitenkaan voi kävellä sisään noin vain, vaan sinne tarvitaan lähete. Terveyskeskuslääkäri voi myös konsultoida puhelimitse Meilahden kipuklinikkaa saadakseen nopeammin ohjeet kipulääkitykseen ja sen seurantaan.
— Terveyskeskuksessa tai työterveyshoidossa tehdään perustutkimukset eli selvitetään se, ettei kipu liity johonkin sairauteen, joka hoidetaan muualla, Järvinen kertoo.
— Jos kipu on kestänyt yli kolme kuukautta, on syytä hakeutua erikoislääkäriin. Jos kipu jatkuu pitempään, siitä jää muistikuva aivoihin, ja uuden kivun tullessa kipukokemus kertautuu.
Kipuhoitajan mukaan erilaisten lääkkeiden kokeileminen ja muun hoidon löytyminen vaatii usein kärsivällisyyttä ja sopeutumista. Kipuklinikalle tuleva potilas vastaa kipukyselyyn ennen kuin tapaa lääkärin.
— Lääkärin tapaamiseen on varattu aikaa kokonainen tunti. Tulee tunne, että minua kuunnellaan ja uskotaan. Klinikalla tulee olo, että siellä keskitytään vain minun kokonaisvaltaiseen hoitamiseeni, summaavat kokemuksiaan Piirainen ja Klar.
Vertaistuki auttaa ymmärtämään
Kivun kanssa elämisen kannalta hyödyllisiä voivat olla erilaiset lääkkeettömät hoidot. Kylmä- ja lämpöhoito, asentohoidot, hieronta tai akupunktio voivat sopia joillekin. Yksi kipuklinikan vakiintuneista hoitomuodoista on sovelletun rentoutuksen ryhmä- ja yksilöohjaus.
— Perussääntönä ryhmässä on, että emme puhu lääkkeistä. Lääkkeet ja niiden vaikutukset ovat niin yksilöllisiä, ettei ole mielekästä kilpailla sillä, mitä lääkkeitä kukin käyttää, kipuhoitaja Ulla Järvinen toteaa.
Palautteena ryhmistä niihin osallistuneet ovat kertoneet oppineensa hengittämään ja nukahtamaan paremmin, suhtautumaan kipuun ja muihinkin asioihin rauhallisemmin ja pohtimaan elämänsä tärkeysjärjestyksiä.
— Ryhmän tarjoama vertaistuki on merkityksellistä. Kun kuulee toisten kipukokemuksista, alkaa ymmärtää, että toisillakin on kipuja. Sekin auttaa ajattelemaan, ettei lähde kivun kelkkaan, vaan pyrkii hallitsemaan sitä. Rentoutuminen voi auttaa myös migreenipotilaita ja jännittäjiä.
Kivusta huolimatta Kirsti Piirainen korostaa elävänsä hyvää elämää. Parisuhteen ja muiden läheisten ihmisten lisäksi hänellä on kipuystävä, joka tietää puolesta sanasta, mitä tarkoittaa, kun menossa on huonompi päivä.
— En ole mielessäni kysellyt, miksi juuri minulle kävi näin. En syyllistä ketään kipujeni aiheuttajaksi. Vaikka olen kovien kipujen kourissa, olen hyvän ja rakastavan Jumalan hoidossa. Hän pitää minusta huolen. Uskoani ja toivoani en ole menettänyt.
Sovelletun rentoutuksen ryhmä ma 12.9. alkaen klo 15.30–17 Rekolan kirkon nuorisotilassa, Kustaantie 22 C. Ryhmä on tarkoitettu pitkäaikaisesta kivusta tai jännityksestä kärsiville henkilöille. Ohjaajana kipuhoitaja Ulla Järvinen. Ilmoittautumiset 5.9. mennessä kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6700 tai rekolan.seurakunta@evl.fi. Lisätietoja diakoni Irma Liljeström p. 050 553 8459.
Jaa tämä artikkeli: