Andrew Erikssonin mukaan Helsingin lukuisat antikvariaatit ovat ottaneet korttelikirjakaupan tehtävät. Kuva: Sirpa Päivinen
Kirjan rakastajien aarrekammiossa
Kadulla tallaa paljon kirjanystäviä. Mutta sitten on niitä, joille kirjat ovat elämän suuri rakkaus ja intohimo. Yksi heistä on Andrew Eriksson, joka palvelee antikvariaatissaan Runeberginkadulla muita kaltaisiaan.
Andrew Eriksson ottaa vieraan vastaan valtakunnassaan, Runeberginkadun antikvariaatissa. Ilmassa leijuu pölyn ja vanhan paperin tuoksu, joka vaikuttaa joihinkin ihmisiin huumaavasti. Kiire on pakko jättää oven ulkopuolelle ja antautua tutkimaan, mitä kaikkea täältä löytyy. Pieneen tilaan on ahdettu kaikkea vanhoista filosofiateoksista kasvioppaisiin.
– Voi sentään, tässähän on vain murto-osa! Ostin liikkeen vuonna 1986, ja sen jälkeen kirjoja ja pölyä on tullut lisää. Minulla on suuret varastotilat Museokadulla. Sinne on tulossa putkiremontti, en uskalla ajatellakaan..., Eriksson huokaa.
Hän on tuttu kasvo ruotsinkielisen television Boktid-ohjelmasta, jossa hän esittelee unohtuneita kirjahelmiä. Ohjelma palasi ruutuun viime viikolla.
Kirjakeräilijän kokoelma ei tule koskaan valmiiksi
Erikssonin oma helmivarasto sijaitsee antikvariaatin kellarissa. Siellä on muun muassa pitkä rivi Turun akatemian väitöskirjoja, sidottuja aikakauslehtiä, kuvia, käsikirjoituksia sekä painotuotteita kuten karttoja, mainoslehtisiä ja pääsylippuja. Häntä itseään kiinnostaa erityisesti vanhin suomenkielinen kirjallisuus eli Fennica.
– On liikuttavaa seurata, kuinka Suomen kieltä on alkanut esiintyä kirjoissa ja kuinka se on kehittynyt, hän perustelee.
Erikssonin asiakkailla on kaikenlaisia keräilyn kohteita. Vanhat luonnontieteelliset kirjat ovat suosittu kohde, samoin kaikki Mannerheimiin liittyvä. Joku kerää vanhoja dekkareita, toinen kauniita kirjan kansia.
– Kirjat ja painotuotteet ovat kiitollinen keräilykohde. Ne eivät välttämättä maksa paljoa eikä ole sitä vaaraa kuin Muumien Hemulilla, että kokoelma tulisi valmiiksi. Keräilijä suuntautuu aina toiveikkaasti eteenpäin: ei koskaan tiedä, milloin löytyy jokin harvinaisuus.
Andrewn aarteita
- Nordiska Museetia varten 1800-luvun lopulla tehty asetelmallinen studiokuva, joka esittää lappalaisia.
- Nuottivihko ”Isänmaallisia marsseja – Fosterländska marscher” 1880-luvulta.
- Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisu numero 24: Suomen kasvisto, laatinut Elias Lönnrot.
- Minna Canthin ja A.B. Mäkelän julkaisemien Wapaita aatteita -lehtien sidottu laitos 1890 -luvulta
Antikvariaattiin jätetään etsintäkuulutuksia
Vakioasiakkaat jättävät listoja kaipaamistaan kirjoista. Kirjoja tulee usein kuolinpesistä tai iäkkäiden ihmisten muuttaessa palvelutaloihin ja luopuessa kokoelmistaan. Eriksson tuo kirjoja myös ulkomaisista antikvariaateista ja messuilta – Suomeen liittyvää aineistoa tulee vastaan yllättävissäkin paikoissa.
– Itse en enää kerää mitään, vaan elän asiakkaideni kokoelmien kautta. Minulle on aina suuri ilo, kun tulee vastaan kirja tai esine, jota joku etsii – olipa kyse parin euron karamellipaperista tai tuhansien eurojen arvokirjasta.
Eriksson tekee yhteistyötä kansalliskirjaston ja muiden laitosten kanssa, jotka myös etsintäkuuluttavat kirjaharvinaisuuksista.
– Joskus saa pitää kädessään kirjaa, jota ei tunneta yhtään kappaletta missään muualla. Ne ovat tähtihetkiä.
Viime vuonna järjestettiin Kansalliskirjastossa näyttely ”Intohimona kirjat”, jonka järjestelytoimikuntaan Andrew Eriksson osallistui. Hänen asiakkaidensa kokoelmia esiteltiin näyttelyssä, josta on myös julkaistu tavattoman hauska ja visuaalisesti upea kirja.
Vanhat liput ja laput voivat olla arvokkaita
Uutuuskirjojen elämänkaari on nykyisin vain muutaman kuukauden. Syksyllä ilmestynyt teos voi olla jo keväällä alennusmyynnissä, jonka jälkeen myymätön painos saatetaan jopa hävittää. Tästä syystä 1700-luvun teoksen löytäminen antikvariaatista voi olla Erikssonin mukaan helpompaa kuin jonkun kolme tai neljä vuotta vanhan kirjan.
Mistä sitten tietää, mikä oman kirjahyllyn tai vinttivaraston kirjoista on antikvaristin silmissä arvokas, mikä ei?
– Monista kodeista löytyy upean näköisiä kirjasarjoja, joilla ei kuitenkaan ole erityistä arvoa, koska sellaisia oli tietyissä historian vaiheissa paljon. Sen sijaan vanhat puhelinluettelot, myymälöiden esitteet ja katalogit, lippuset ja lappuset kannattaa säästää. Niillä voi olla arvaamaton arvo, Eriksson vinkkaa.
Salla Korpela
Lue lisää: Intohimona kirjat. Kirjojen kerääjiä 1600-luvulta nykypäivään. Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja nro 11, Helsinki 2008, 22 e.
FST5 Boktid – Kirjakausi joka perjantai klo 19, uusinta sunnuntaisin klo 16.45. Tekstitetty suomeksi.
Jaa tämä artikkeli: