Kuva: Jukka Granström
Kirjastoauto vei seikkailuihin
Lasten- ja nuortenkirjailija Kari Vaijärven, 69, unelma-ammatti ei ollut lapsena kirjailija, vaan jalkapalloilija. Talvisin urheilullinen poika luisteli Helsingin Töölöntorilla ja kesäisin kiipeili puissa kesämökillä Sammatissa.
Kirjat kuuluivat lapsuuteen hupina ja osana perhe-elämää.
”50-luku oli seikkailukirjojen kulta-aikaa, ja olin hulluna Tarzan-kirjoihin. Äitini luki minulle ääneen Mika Waltarin satuja, ja isältä sain lahjaksi kotimaisia lasten tietokirjoja.”
Viidennellä luokalla kansakoulussa Vaijärvi voitti raittiuskirjoituskilpailun.
”Silloin päätin, että rupean kirjoittamaan. Samalla päätin myös, että kuristaisin opettajani, sillä hän oli kirjoittanut palkintokirjan esilehdelle ’Kari Voijärvelle’”, kirjailija muistelee.
Opettaja pyysi ja sai myöhemmin anteeksi, mutta kirjoituskärpäsen purema jäi vaivaamaan. Ja hyvä niin, sillä haaveet urheilu-urasta kaatuivat myöhemmin jalkavammaan.
Kirjastoautoa ajava jännityskirjailija
Vaijärvi opiskeli yliopistossa kirjallisuutta, suomen kieltä ja kirjastotiedettä ja valmistui kirjastonhoitajaksi. Vuonna -60 Espooseen muuttanut nuori mies aloitti työuransa Espoon kaupungin ensimmäisessä kirjastoautossa.
Vaijärvi toimi myös kirjallisuuskriitikkona Uudessa Suomessa ja Helsingin Sanomissa.
”Eräässä kritiikissäni lyttäsin tamperelaisen nuortenkirjailija Asko Martinheimon kirjan”, Vaijärvi hymyilee. ”Martinheimo ehdotti minulle, että yrittäisin itse kirjoittaa nuorille, jotta ymmärtäisin paremmin, mistä puhun.”
28-vuotias Vaijärvi teki työtä käskettyä. Hän sijoittui toiseksi Tammen nuortenkirjakilpailussa jännitystarinallaan Broidi tekee ryöstön. Se on tarina paitsi rikoksen suunnittelusta, myös kahden veljeksen ystävyydestä ja tiedotusvälineiden vallasta.
Näitä teemoja Vaijärven kirjoissa on käsitelty myöhemminkin. Nykyään ansioluettelosta löytyy jo yli 50 lasten- ja nuortenkirjaa, jotka ovat syntyneet kirjastonhoitajan päivätyön ohessa.
”Olen jotenkin jumiutunut kirjoittamaan tällaista realistista lasten käyttökirjallisuutta”, Vaijärvi sanoo. ”Olen yrittänyt kirjoittaa sellaisia kirjoja, joita olisin itse halunnut lapsena lukea”.
Lasta pitää kannustaa lukemaan
Suurin osa Vaijärven kirjoista on suunnattu 6-10-vuotiaille.
”Alle kymmenvuotias ei vielä osaa jäsennellä lukemaansa sujuvasti, ja tekstin pitää kannustaa lukemaan”, hän sanoo. ”Ei riitä, että tekstin kirjasinkoko on iso; kielen täytyy olla riittävän selkeää ja tarinan jännittävä.”
Jännitys ei välttämättä tarkoita nyrkinheiluttelua tai pyssynpaukuttelua. Vaijärven lastenkirjoissa väkivaltaa ei käytetä lainkaan.
”Jännitys syntyy ensisijaisesti päähenkilön mielessä kehkeytyvästä epäilystä.”
Vaijärven mukaan viihteelliset dekkarisarjatkin voivat olla opettavaisia. Hänen kaksi viimeistä lasten fantasiakirjaansa, Kivisen kehän arvoitus ja Käärmekiven arvoitus, pohjaavat saamelaiseen mytologiaan.
”Vampyyribuumin jälkeen historia ja kansanuskomukset näyttävät olevan tulossa lasten- ja nuortenkirjoissa muotiin.”
Vaijärvellä on nelikymppinen poika, mutta ei lapsenlapsia. Hänen kirjojensa esilukijoina toimivatkin ystävien lapset ja lapsenlapset.
Selkokirjoilla tasa-arvoa
Kaunokirjallisuuden lisäksi Vaijärvi on kirjoittanut myös näytelmiä, lasten- ja nuortenkirjallisuuden tietoartikkeleita, kirjastoalan teoksia ja pari äidinkielen oppikirjaa. Sivupolkuina kirjailijanuralla on pari aikuisten runokokoelmaa sekä poikkitaiteellinen runo-grafiikkasarja yhdessä taiteilija Kari Ripatin kanssa.
Vaijärvi tunnetaan myös selkokielisen kirjallisuuden puolestapuhujana.
”Selkokirjat ovat tärkeitä tasa-arvon kannalta. Niiden avulla esimerkiksi aikuiset maahanmuuttajat pystyvät opiskelemaan suomalaista kulttuuria.”
Kirjoittamiseen on nyt enemmän aikaa kuin ennen, sillä Vaijärvi jäi Tapiolan kulttuurikeskuksen kirjastonjohtajan paikalta eläkkeelle vuosi sitten.
”Muuten arki on aika samanlaista kuin ennen, mutta nyt saa nukkua aamulla”, entinen vuorotyöläinen sanoo.
Merkittävän osan eläkepäivistä lohkaisee aikuisille suunnattu lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerö, joka julkaisee muun muassa lastenkirjallisuusaiheisia artikkeleita sekä kritiikkejä.
”Kritiikki on tärkeää, sillä se nostaa suuresta kirjatarjonnasta esiin lukemisen arvoisia kirjoja ja teemoja.”
Painettu kirja pitää pintansa
Kari Vaijärvi ei ole huolissaan siitä, että nykylapset lukevat vähän.
”Kyllä lapsi joutuu hiomaan lukutaitojaan netissäkin”, hän huomauttaa.
Hän ei myöskään usko, että painettu kirja häviää maailmasta aivan pian.
”Ääneen lukeminen lapsille on loistava tapa pitää perhettä koossa, ja lapset joiden kotona on luettu, lukevat itse aikuisina. Tosin on vaikea sanoa, mitä tapahtuu, kun tämän päivän 6-7-vuotiaat saavat aikoinaan omia lapsia.”
Vaijärven mukaan lastenkirjojenkin markkinoita hallitsevat tänä päivänä käännöskirjat. Erityisesti ruotsinkielisiä kirjoja suomennetaan paljon.
”Tarjonta on kuitenkin monipuolista ja aika laadukasta. Sitä paitsi lapsille on viime aikoina tehty hyviä kotimaisia tietokirjoja.”
Eniten Vaijärveä askarruttaa kirjastolaitoksen tulevaisuus.
”Kirjastojen tiedonhaku on mullistunut ja kirjastojen tehtävän luonne muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana, ja on mahdotonta tietää, mitä tapahtuu tulevina vuosina.”
Jaa tämä artikkeli: