Kirjekaveri olisi kiva
Luin Ulla Mäenpään (K&k 22.8.) koskettavan kirjoituksen ikääntyvän ihmisen epätoivoiselta tuntuvasta taistelusta yksinäisyytensä kanssa. Yksinäisyys on harvoin itse valittua. Joukossamme on varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät elämänsä ehtoossa näe mitään mielekästä. He sairastuvat, ja kohtalona on usein ennenaikainen kuolema jopa oman käden kautta.
Arvostan suuresti Helsingin kaupunkia senioriväelle tarjoamista tiloista, ohjelmasta ja palvelusta. Kysyisin, voisiko yksinäisille, jotka eivät rohkene tai jaksa osallistua tarjontaan, järjestää vaikka mahdollisuus kirjeenvaihtoystävään entisajan malliin. Monilla ikääntyneillä ei ole internetiä eikä taitoa käyttää sitä.
Olen huomannut, että nettiystäviä etsitään joskus vähän tarkoitushakuisesti. Esimerkiksi varakas vanhempi herra etsii 30 vuotta nuorempaa naisseuraa. Olisi hienoa, jos olisi olemassa jokin viikoittain ilmestyvä julkaisu, johon yksinäiset voisivat jättää kirjeystävätoiveensa. Näin monikin saisi pimeneviin syysiltoihin tekemistä ja tarkoitusta. Mehän saamme ihmisinä kaiken vain toisiltamme, ymmärtäen laulun sanat: ”Kun kaikki mennyttä on, jäljelle jää vain tuo, ihmisen ikävä toisen luo.”
Pera
Jaa tämä artikkeli: