Kirjoittamisen palo

Hengellisen ja maallisen rajapinnat kiehtovat Ville Blåfieldiä.

• 27.03.2015 13:05
• Tommi Sarlin
• Esko Jämsä

irkko ja kaupungin kolumnisti Ville Blåfield, 34, on tunnustettu journalisti. Hän on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomien kehityspäällikkönä, Nytin ja Radio Helsingin esimiehenä sekä SK Miehen ja Seuran toimituspäällikkönä.

Vuosi sitten keväällä herätti ihmetystä Blåfieldin päätös jättää Helsingin Sanomat ja perustaa oma yritys yhdessä kollegoidensa Reetta Rädyn ja Paula Salovaaran kanssa.

Kolmikolla on nyt viihtyisä konttori Kaisaniemenkadulla, jossa Blåfield ja Räty toimittavat erilaisia julkaisuja, kirjoittavat juttuja ja viimeistelevät Kuka hullu haluaa poliitikoksi -kirjaa. Salovaara jatkaa työskentelyään radion parissa. Blåfield tunnustaa, että yksin hänestä ei olisi ollut irrottautumaan työpaikasta.

– Esimiehen tehtävä on vaativaa ja siitä syntyy väsymystä. Monen konsernivuoden jälkeen oli innostava ajatus, että työelämä voisi olla myös toisenlaista. Nyt voin valita itse, mitä teen ja keiden kanssa.

– Oli tietysti suuri riski perustaa yritys ystävien kanssa. Ensimmäinen vuosi on kuitenkin osoittanut, että ilmeisesti tunsimme toisiamme riittävästi, koska kaikki on mennyt hyvin, Blåfield tuumii.

Pomovuodet opettivat, että toimittajan työn voi käsittää laajasti. Blåfield näkeekin itsensä ennen muuta toimittajana, joka sekä kirjoittaa, toimittaa lehtiä että kouluttaa ja konsultoi muita journalisteja.

Kolumnien kirjoittaminen on Ville Blåfieldille tuttua sarkaa. Hän kolumnoi työelämän teemoista Imagessa ja jatkaa kolumnien kirjoittamista Sanaan, joka on hengellinen viikkolehti. Myös Hesarissa kolumneja syntyi kiivaassa tahdissa.

– Kolumnin kirjoittaminen päivälehden kiireessä on tavallaan vastoin kolumnin henkeä. Kirjoittaminen on ajattelua, mikä vaatii aikaa. Itse kirjoittaminen voi olla sitten vain lyhyt rykäys.

Nyt kun päivälehden myllyt eivät enää pyöri kirjoittajan ympärillä, Blåfied on hakenut ajattelulleen sytykkeitä kirjallisuudesta.

– Kirjoja lukiessa omat ajatukset saavat aikaa kypsyä. Ajatusten muodostaminen on usein vähän kaoottinen prosessi, mikä saattaa näkyä myös lopputuloksessa. Kolumneissani ei useinkaan ole kovin poleemisia väitteitä.

Ville Blåfield on ottanut varteen isänsä toimittaja Antti Blåfieldin neuvon, että ”kolumnin yli pitää aina nukkua”.

– Tekstin täytyy saada levätä yön yli, jonka jälkeen sen voi vielä haastaa ennen painoon menoa. Jos tämä vaihe jää pois, haastaminen tapahtuu vasta julkaisun jälkeen, mikä ei ole paras vaihtoehto.

Isässään Blåfield arvostaa kykyä kirjoittaa ymmärrettävästi vaikeista asioista niin, ettei itse asia tyhmisty. Toimittaja Anu Silfverbergillä taas on kyky argumentoida aukottomasti oman, usein poleemisen näkökulmansa puolesta.

– The Timen kolumnisti Joel Stein osaa käyttää loistavasti huumoria yhteiskunnallisiakin aiheita käsitellessään, Blåfield sanoo.

Kirkollisiin medioihin Ville Blåfield sanoo tuntevansa outoa viehtymystä. Esimerkiksi Kirkko ja kaupungin aihepiirien laajuus viehättää häntä. Lehdestä ei nytkään ole annettu selkeää raamia, johon kolumnien pitäisi istua.

– Olen kulttuurikristitty. Kuulun kirkkoon, mutta minulle ei oikein istu tunnustuksellinen hengellinen pohdinta.

Blåfieldiä kiinnostaa, millaista uskonnollista kielenkäyttöä yhteiskunnassa viljellään. Kysymys ei ole vain kielipelistä vaan puheesta, joka vaikuttaa aina kansallista päätöksentekoa myöten.

Asia tuli Blåfieldille ajankohtaiseksi, kun hän haastatteli hiljattain sisäministeri Päivi Räsästä Radio Helsingissä.

– Kun Räsänen puhuu synnistä, hän saa maallistuneet kuulijansa takajaloilleen. Monelle koko synnin käsite on jotenkin kammottava. Räsäselle itselleen se kuitenkin on jokapäiväinen asia, joka enemmän yhdistää kuin erottaa meitä. Sama pätee moniin muihinkin syvästi uskoviin ihmisiin.

– Tällaiset uskonnollisen ja maallisen rajapinnat kiehtovat minua.

Kun Räsäsen lausunnot Homoillassa käynnistivät eroaallon kirkosta, myös Blåfieldin mielessä kävi eroaminen.

– Onneksi oli piispa Irja Askolan kaltaisia ihmisiä, jotka toivat esiin myös toisenlaista näkökulmaa. Muuten olisin ollut todella pettynyt.

Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen jälkeen arkkipiispa Kari Mäkisen lausunnot ovat pitäneet toivoa yllä.

– Hän otti kantaa viisaasti ja tasapainoisesti. Hän kertoi suoraselkäisesti, mitä mieltä on. Jäsenistö saa sitten tehdä vapaasti omat johtopäätöksensä.