Kirkko arjessa
Mukana arjessa, tukeva ja kannustava, armahtava, avoin ja suvaitsevainen, yhteisöllinen, diakoniatyötä tekevä, kuunteleva ja keskusteleva. Tällaisia asioita ihmiset nostivat esiin ja pitivät tärkeimpinä kirkkoon liittyvinä toiveinaan vasta tehdyssä verkkokyselyssä. Hyvin monet toivoivat kirkolta myös hengellisyyttä ja opetusta. Tämä puoli ei kuitenkaan noussut julkisen aivoriihen arvioissa tärkeysjärjestyksen keskiöön.
Mitä moiset toiveet sitten käytännössä kirkkoon voivat tuoda? Ainakin kirkon päättäjien ja työntekijöiden tulee peilata kirkon nykyistä olemusta, toimintaa ja mielikuvaa toiveita vasten. Vastaako nykytodellisuus likikään sitä, mitä kansa, ihmiset, omat jäsenemme meiltä odottavat?
Armo ja armahtaminen ovat koko kristillisessä uskossa keskeisiä käsitteitä. Silti armahtava, kannustava, suvaitsevainen tai kuunteleva eivät ehkä ole ensimmäisinä kirkosta mieleen nousevia kuvia. Toki näitä asioita kirkossa on enemmän kuin ehkä pintajulkisuus antaa ymmärtää. Paljon on silti vielä painittavaa, ennen kuin armollisuus on ensi sijalla niin kirkon elämässä kuin siitä vallitsevissa mielikuvissa.
Hengetöntä ja ponnetonta kirkkoa ei kaipaa kukaan. Ohi ovat kuitenkin ajat, jolloin ylhäältä saarnastuolista voitiin määritellä, miten ihmisten tulee elää ja ajatella. Nykyään sanaa kylvetään olemalla vuorovaikutuksessa tämän päivän ihmisten ja ilmiöiden kanssa. Ei ylhäältä vaan viereltä, itsekin etsien ja kysellen.
Suomalaisten kirkkosuhde näkyy käytännössä lähinnä juhlissa. Kasteissa, konfirmaatioissa, vihkimisissä, hautajaisissa, jouluissa. Kumminkin kyselyssä ihan kärkeen nousi toive arjessa mukana olevasta kirkosta. Mitä se voisi käytännössä olla?
Heittäytymistä ulos kirkkosalien juhlavuudesta. Kuppiloissa ja kapakoissa maleksimista sen sijaan, että odotellaan ihmisiä tunkkaisiin seurakuntasaleihin. Isä Camilloja peliin. Mukana olemista siellä, missä kansa muutenkin kokoontuu. Facebook-päivityksiä ja nettikeskusteluissa notkumista. Välineiden ja aineksien antamista ihmisten henkilökohtaiseen hartaudenharjoitukseen ja elämänkatsomukselliseen pohdintaan.
Seppo Simola, päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: