Kirkko ei voi ryhtyä tuuliviiriksi

Nimimerkki Nykyaikaa etsimässä kommentoi (K&k 3.6.) Ari Hukarin ajatuksia kysymällä, kuinka nykyihmisen kelpaa määrittämään hengen sanaan suhtautumista, ja toteaa, että virheitä on havaittavissa tällä arvojen valinnaisuutta korostavan kulttuurin saralla.

• 12.11.2009 10:44

Tämä pitää täysin paikkansa, ja näinhän on jatkunut jo pitkään, mutta virheitä on vaikea tunnustaa ja siksi sama käytäntö jatkuu edelleen kyseenalaisin seurauksin. Kirkko on mielestäni alusta pitäen ollut oikealla tiellä painottaessaan nimenomaan henkisiä aspekteja, mutta sen sanoma ei ole saanut arvoistaan huomiota.

Nykyaikaa etsimässä esittää vielä kirkonmiehille toivomuksen pyrkiä irrottautumaan tukeutumisesta menneen maailman paimen–lauma-ajatteluun. Hän ei kuitenkaan maininnut, mikä olisi se sanoma, johon kyseisten sanansaattajien nykyaikana tulisi tukeutua ja kuinka kauan se voisi olla voimassa ennen vanhenemistaan.

Jos tälle linjalle lähdetään, niin sallittakoon kuvaannollinen esimerkki: eilen tanssimme jatsin tahdissa, mutta tänään rokki on poikaa, ja kuka tietääkään huomisesta, eli varsinainen karuselli on odotettavissa sille, joka tuulensuunnaksi uskolleen tai uskomuksilleen tuuliviiriä kaipaa.