Kirkko ja yhteiskunta
Seurakunnat hoitavat merkittävän osan eka- ja tokaluokkalaisten iltapäiväkerhoista. Niillä on toimintaan sopivia tiloja ja mahdollisuus palkata työntekijöitä pitämään huolta lapsista. Kaupunki maksaa isoimman siivun tämän palvelun kustannuksista, mutta sille järjestely on toki edullinen. Tuleeko nyt jollekulle mieleen vaatia tämän yhteistyön lopettamista, josta hyötyvät ennen muuta lapset ja heidän vanhempansa.
Koululaisten iltapäiväkerhot ovat vain yksi esimerkki niistä moninaisista yhteyksistä, kosketuspinnoista ja yhteistyöstä, joita kirkon ja yhteiskunnan välillä on. Useimmiten ne ovat hyvin käytännöllisiä ja elämänläheisiä, nimenomaan sellaisia, jotka palvelevat ihmisten hyvinvointia. Ne, jotka vaativat iskulauseen tavoin kirkon ja valtion tai kirkon ja yhteiskunnan eroa, eivät usein tätä kokonaisuutta hahmota.
Sairaaloissa toimii seurakuntien palkkaamia pappeja. He työskentelevät yhteistyössä muun hoitohenkilöstön kanssa. Elämän ja kuoleman isoissa kriiseissä, sairauden, kivun ja surun keskellä, he ovat usein tärkeä apu ja tuki ihmisille. Vankiloissa ja puolustusvoimissa papit on nähty niin tärkeiksi, että valtio itse on heidät palkannut.
Valtaosalle suomalaisista on luonnollista ja tärkeää, että heidän omaisensa ja heidät itsensäkin kerran haudataan kirkkomaahan. Siksi meikäläisessä perinteessä kirkko huolehtii hautaamisesta ja hautausmaista. Merkittävä osa kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuskannastamme on kirkollisia kiinteistöjä. Kun niitä on yleisen edun ja hyvinvoinnin vuoksi tärkeää pitää kunnossa, on luontevaa, että kirkko huolehtii tästä.
Kirkon ja valtion eroa hokevat viittaavat usein kirkon oikeuteen verottaa jäseniään. Kirkon verotusoikeudella on historialliset juurensa, eikä ole keksitty oikein parempaakaan tapaa, millä kirkko pystyisi rahoittamaan kaiken sen toiminnan, jota se henkisen, hengellisen ja taloudellisen hyvinvoinnin eteen tekee.
Voidaanpa verotus nähdä myös joltisenkin oikeudenmukaiseksi tavaksi, kun siinä kaikki maksavat kykynsä mukaan. Ihan vähän tienaavat eivät joudu maksamaan lainkaan, mutta saavat silti palvelut siinä kuin muutkin. Yhteisöjenkin maksamasta verosta annetaan kirkolle pieni siivu. Tämä siksi, että niin korvataan niitä kustannuksia, joita kirkon yhteiskunnalle tekemistä palveluista koituu.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: