Jonoa. Kalliolaiset muodostavat yhden Helsingin liberaaleimmista seurakunnista.
Kirkko jakautui Helsingissä
Uudessa yhteisessä kirkkovaltuustossa on vain vähän keskitien kulkijoita, kun kysymyksessä ovat avioliittolaki tai lähetysmäärärahat.
Teksti Juhani Huttunen
Kuva Pekko Vasantola
Kallion ja Paavalin seurakunnat sekä Tuomiokirkkoseurakunta ja ruotsinkielinen Johannes församling ovat Helsingin liberaaleimmat seurakunnat. Vanhoillisimpia ovat Mikaelin, Munkkiniemen ja Pitäjänmäen seurakunnat sekä ruotsinkieliset Petrus ja Matteus församling.
Tältä näyttää, jos katsotaan seurakuntavaaleissa läpi menneiden luottamushenkilöiden vastauksia vaalikoneen kysymyksiin homoliitosta tai siitä, pitäisikö seksuaalisiin vähemmistöihin ja naispappeihin torjuvasti suhtautuvia kirkon virallisia lähetysjärjestöjä boikotoida rahanjaossa.
– Pohjois- ja Länsi-Helsinki vaikuttavat konservatiivisemmilta kuin Itä- ja Etelä-Helsinki. Idässä tosin Mikaelin seurakunta on poikkeavan konservatiivinen. Vartiokylä sitä vastoin on hyvin liberaali, summaa vaalituloksia analysoinut verkkoviestintäsuunnittelija Eeva Järvinen Helsingin seurakuntayhtymästä.
– Lisäksi esimerkiksi Tuomiokirkkoseurakunnassa läpi menivät lähinnä kaikkein liberaaleimmat ehdokkaat, Järvinen havaitsee.
MTV:n ja Kirkkohallituksen vaalikoneessa vastattiin vetämällä liukukytkintä asteikolla nollasta sataan. Nolla tarkoitti täysin eri mieltä ja sata täysin samaa mieltä olemista.
Kun lasketaan kaikkien vastausten keskiarvo, esimerkiksi Malmin seurakuntaneuvostossa väitteen ”Kirkon tulee vihkiä avioliittoon vain eri sukupuolta olevia” saama arvo on 53. Luottamushenkilöiden vastauksista käy kuitenkin ilmi, että Malmilla Avoin seurakunta -ehdokaslistalta läpi menneistä lähes kaikki vastustavat hyvin jyrkästi sukupuolineutraalia avioliittoa. Keskitien vastaukset tähän kysymykseen ovat harvinaisia.
Malmin seurakunta on 57 000 jäsenellään Helsingin suurin. Sieltä yhteiseen kirkkovaltuustoon valituista 12 luottamushenkilöstä vain neljä kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Sitä vastustetaan voimakkaasti myös Mikaelin ja Munkkiniemen seurakunnissa sekä varsinkin Petrus församlingenissa.
Pitäjänmäen seurakuntaneuvoston 14 luottamushenkilöstä seitsemän on sitä mieltä, että kirkon tulee vihkiä avioliittoon vain heteropareja. Yhteiseen kirkkovaltuustoon valituista kolmesta pitäjänmäkeläisestä valtuutetusta Raisa Jarkkola ja Anna Laine kuitenkin kannattavat samaa sukupuolta olevien avioliittoa.
Yhteisen kirkkovaltuuston 91 valtuutetusta vajaat 54 prosenttia pitää samaa sukupuolta olevien avioliittoa enemmän tai vähemmän kannatettavana.
Yhteinen kirkkovaltuusto on Helsingissä jakanut vuosittain kolme prosenttia verotuloista lähetystyöhön ja ulkomaiseen apuun.
Vaalikoneessa ehdokkaiden piti ottaa kantaa yhteisen kirkkovaltuuston aiempaan linjaukseen, jonka mukaan lähetysmäärärahat kanavoidaan ainoastaan järjestöille, jotka eivät torju seksuaalisia vähemmistöjä ja jotka varauksetta kannattavat naispappeutta.
Malmin ja Pitäjänmäen seurakunnissa mielipiteet jakautuvat jyrkästi. Yhteiseen kirkkovaltuustoon valituista kahdestatoista Malmin luottamushenkilöstä viisi vastustaa linjausta. Kaksi ei osaa muodostaa kantaansa.
Tuomiokirkkoseurakunta sekä Kallion, Paavalin ja Vartiokylän seurakunnat tukevat valittua linjaa varauksettomasti. Myös Munkkiniemestä yhteiseen kirkkovaltuustoon valitut kannattavat tätä linjaa. Tämä on kiinnostavaa, sillä sukupuolineutraalin avioliiton suhteen munkkiniemeläiset ovat pidättyväisiä niin seurakuntaneuvostossa kuin yhteisessä kirkkovaltuustossa.
Hajontaa ilmenee kuitenkin siinä, että niin Malmilta kuin Haagan, Oulunkylän ja Paavalin seurakunnista yhteiseen kirkkovaltuustoon valitut ovat sitä mieltä, että kehitysyhteistyön osuutta lähetystyössä on lisättävä. Tässä liberaalit ja konservatiivit ovat yllättävänkin yksimielisiä.
Luottamushenkilöt päättävät konkreettisista asioista, kuten rahankäytöstä ja toiminnasta. Kun kirkon verotulot pienenevät, luottamushenkilöillä on oltava näkemys, mistä supistetaan menoja. Ainoastaan Pitäjänmäessä ilmenee hienoista halukkuutta nostaa kirkollisveroa.
– Luottamushenkilöt näyttävät olevan melko yksimielisiä siitä, että talouden tiukentuessa kannattaisi mieluummin myydä kiinteistöjä kuin vaikka vähentää työntekijöitä, Eeva Järvinen kommentoi.
– Pientä alueellista hajontaa syntyy kuitenkin siinä, että Kalliossa ollaan hieman muita valmiimpia supistamaan toimintaa, Järvinen sanoo.
– Huomiota kiinnittää, että kun monessa muussa seurakunnassa luottamushenkilöt mainitsevat vapaaehtoistyöntekijät resurssina, Kalliossa kukaan ei mainitse heitä. Tarkoittaako tämä sitä, että Kallion seurakunta mielletään palveluntarjoajaksi?
Yhteisen kirkkovaltuuston nykyiselle puheenjohtajalle Kaisa Raittilalle vastakkainasettelut muutamissa polttavissa kysymyksissä ovat tuttuja.
– Vaalikoneen kysymyksiin vastaaminen ei kerro lopullisia keskustellen syntyviä kantoja, Raittila sanoo.
Hänen mukaansa liberaali–konservatiivi-asetelma ei muodostu jatkossakaan päätöksenteon esteeksi.
– Uskon ehdottomasti, että hyvä keskusteluhenki voidaan säilyttää. Valituksi on tullut rakentavin mielin yhteisiin päätöksiin suhtautuvaa väkeä.
– Toivon, että yhteinen kirkkovaltuusto ei tingi tavoitteestaan rakentaa tasa-arvoista kirkkoa.
Jaa tämä artikkeli: