Luottamushenkilönä oleminen on ollut sekä mukavaa että haastavaa. Itse katson asiaa niin, että yksi kirkon suurimmista tämän päivän haasteista on olla luotettava taho suomalaisessa yhteiskuntaelämässä.

Kirkon tulisi pysyä uskollisena omalle linjalleen samalla, kun kehittyvä yhteiskunta edellyttää joustavuutta. Luulen, että emme anna luotettavaa kuvaa emmekä saavuta tuloksia, jos olemme liian joustavia ja käännämme takkia tuulen mukana.

En myöskään usko, että saavutamme suosiota, jos pidämme kivenkovin kiinni vanhoista mielipiteistä ja kaavoista. Väittämä, että näin on aina tehty, ja näin teemme vastaisuudessakin, ei toimi ilman järkeä ja perusteita.

Miksi kirkko uisi vastavirtaan ainoastaan itsetarkoituksena Mielestäni kirkon pitäisi valita tie, jota kulkea, omien arvojensa mukaan. Valitsemallaan tiellä ja toiminnalla kirkko voi kertoa, mikä ja mitä kirkko on.

Antakaamme ihmisten tutustua kirkkoon, jos se heistä tuntuu tutustumisen arvoiselta. Pääasia on, että kirkko on oma itsensä, ja että se on siellä, missä ihmiset ovat; keskellä kylää.

Enkä tarkoita, että kirkon pitää vain olla, niin kuin se useimmiten on, kylän keskellä kuin sydämenä. Kirkon tulee järjestää tapahtumia siellä, missä ihmiset liikkuvat. Miksi kirkko ei voisi järjestää bändi-iltoja kaupungin keskustan ravintolassa? Miksei se voisi omalla joukkueella olla mukana paikallisen jalkapalloseuran turnauksessa? Kirkko keskellä kylää on mielestäni hyvä iskulause.

Tärkeintä on, että kirkko on ihmisten keskuudessa käymättä päälle, pakottamatta ketään mukaan. Kirkon tulee ojentaa käsi ja tarjota mahdollisuus, johon tarttua.

Tässä on tavoitteita meille luottamushenkilöille, ja odotan innolla tulevia aikoja poliitikkona.